Mega Finland 2016 – Sea Sand Sun Kalajoki

  • 57 löydettyä kätköä – aika vähän kilometreihin nähden, mutta piti välillä ajaakin
  • 800 km Joensuusta Kalajoelle ja Kruunupyyn kautta takaisin
  • 2 ajopäivää
  • 11 tuntia tien päällä / ajopäivä
  • 2 kätköilijää
  • 1 megapäivä
  • 7 kätkötyyppiä megapäivänä – oma ennätys!
  • 1 000 000 hyttystä

Matka sinne ja takaisin edettiin rusinat pullasta poimien: missä eniten favoja, sinne geobiilin keula. Tällä menetelmällä pääsin osallistumaan ennätysmonen kenttämysteerin ratkontaan, joskin pääasiassa sivustakatsojana. Olenpahan taas jonkin verran viisaampi kaiken maailman pirunnyrkkien availussa.

Toinen keskeinen tavoite oli saada mahdollisimman monta kuntaa ja maakuntaa vihreiksi. Vihreä alue laajenikin mukavasti länteen päin, ja maakuntakartallakin tapahtui pientä edistystä.  kuntakartta

Lisäksi henkilökohtainen tavoite tonnin rikkomisesta toteutui, joskin niukin naukin: kotiin päästyä saldo oli 1007.

Merta, hiekkaa ja aurinkoa

Itse megatapahtuma oli kiireettömän tuntuinen ja hyväntuulinen. Paikkana Kalajoki tuntui olevan nappivalinta. Pienellä alueella oli jo valmiiksi paljon erilaisia kätköjä ja hiekkasärkillä kyllä kelpaa järjestää yleisötapahtumia. Sateen sattuessa ei ehkä olisi jäänyt näin häikäistynyt mielikuva, mutta ei satanut ennen kuin pois lähtiessä.

Ensikertalaisena en pysty vertaamaan aiempiin vastaaviin tapahtumiin. Sen verran hyvä mieli tästä jäi, että ensi kesän Kiilopään mega on ankarassa pohdinnassa, vaikka osuukin töiden kannalta huonoon ajankohtaan.

Ainut harmitus oli, ettei tullut varattua riittävästi aikaa. Kaksi yötä Kalajoella olisi mennyt aivan hyvin, ehkä kolmaskin. Olisin halunnut kiertää traileja, ajella rannikolla ja vain istua terassilla ihan kaikessa rauhassa. Täytynee palata takaisin jonakin kesänä.

Mainokset

Kaffitreilillä Kurikassa

Sälli Campingin respasta raahustin siirtämään pyörän parkkipaikalta mökin pihaan. Sitten ajokamppeet pois päältä ja jalat penkille: ei ajamista melkein vuorokauteen. Elämänsulostuttaja pihautti kypäräkaljat auki ja kysyi, eikö ole kätköjä lähistöllä.

kaffitreili1Lähimmän multin lähtöpiste osoittautui muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsevaksi opastetauluksi. Perhana, sinne siis heti seuraavana aamuna, kun karavaanarit vielä nukkuivat tai kiroilivat petinsä pohjalla Botniaringille lähteneiden motoristien pakoputkia.

Jurvaan oli tultu moottoripyöräreissulle, joilla ei juuri kätköilyä tule varusteiden vuoksi harrastettua. Nyt kuitenkin oli luvassa joutilas päivä, kun en saanut itseäni ilmoitettua ajoharjoitteluun.

Rohkeasti multin perään

Vastoin odotuksia laskin multin naatit sukkelasti ja pääsin etenemään loppupisteelle – kesälomalaiselle mieluisen lyhyt ja helppo multi tämä Säläisjärvi (GC4MBHZ).

Hätäisesti vilkaisin heti saavuttuani oikeaa paikka, mutta kun en uskonut vaistoa, niin kaartelin vielä tovin varvikossa ennen kuin palasin apajalle. Nimi vihkoon.

Siinä maastoon tutustuessani tuli mieleen, että kyytabletit voisivat olla täällä varsin fiksu varuste mukaan otettavaksi, samoin vesipullo. Epäilyksille sainkin nopsaan varmistuksen, kun läksin kaffitreiliä kiertämään: rantatiellä kellotti selällään kuollut käärme. Seuraaville kätköille etenin parhaalla kanta-astujan askeleellani.

kaffitreili2

Hellepäivän aamukävely järven ympäri

Kaffitreilin voi aloittaa oikeasta tai väärästä päästä, minä valitsin jälkimmäisen. Itseäni lohdutin ylimääräisten askelten terveyttä edistävällä vaikutuksella.

Kätköt olivat teemaan oivallisesti sopivia arkiesineitä ja viimeistään vihjeen perusteella ne löytää nopeasti. Lastenkin kanssa tällainen olisi varmaan mukava kierrettävä. Mitään vaihtotavaraa tai bugeja en purkeista nyt löytänyt, mutta reilummankin kokoinen matkaaja niihin mahtuisi.

Trailin kävely rauhalliseen tahtiin vei minulta pari tuntia. Tennarit eivät olleet se paras valinta edes heinäkuussa, mutta kovin pahasti en kastunut missään. Kahvipaikkakin olisi löytynyt somasta paikasta järven rannalta.

Lähes kaiken etsimäni löysin. Miniän kaffipulman (GC6EMPN) naatit osoittivat harmillisesti taaksepäin järveä vastapäivään kierrettäessä ja Tanssin Taikaa – Säläshalli (GC4K2ZV) jäi etsimättä kun olin harkitsemattomasti lähtenyt pyhähousuissa matkaan. Kelpo saalis yhdelle aamulle siitä huolimatta.

kaffit

Lähiseutukätköilyä kesäloman ratoksi 1

Kun sää on liian kuuma neulomiseen ja perheen lomat iloisesti limittäin, kutsuvat lähiseutujen kätköt kesälomalaista.

kiihtelysvaara

Hetki karttojen pyörittelyä, päätös, lista kätköistä tulille ja pakkaamaan. Keittiön pöydälle lyhyt reittiseloste ja lähtöaika siltä varalta että omainen joutuisi selittämään viranomaisille viimeisiä tiedettyjä olinpaikkojani; eihän sitä koskaan tiedä. Kätkölista Garminiin, bensaa tankkiin ja keula kohti eksoottista Kiihtelysvaaraa.

Autosuunnistusta ilman kartturia

Ensimmäisen listalla olevan kätkön jästivät Gulfin asiakkaat ja seuraavasta hurautin iloisesti ohi – gepsi piippasi juuri kun kurvasin shikaaniin Murtojärven rannalla. Siinä olisi kartturi ollut tarpeen, mutta minkäs teet.

chippewaJuottovalkamaa lähestyessäni pelasin sen sijaan varman päälle ja pysähdyin kartanlukuun linja-autopysäkille. Onnistunut paikannus mahdollisti nopean hymynaaman kartalle. Suoritusta siivittivät miljoonat paikalliset itikat, jotka taisivat soittaa vielä serkkunsakin paikalle turistia ihmettelemään.

Chippewa Rangen tiluksilla olevalle kätkölle osasinkin sitten opasteiden perusteella. Yksinäinen cowboy istui piharakennuksen portailla ja pari paikallista tarinoi kahvilan terassilla. Kamera tanassa ja gepsi taskussa lähestyin nollapistettä, mutta varovaisuus oli tällä kertaa turhaa: jästeillä ei ollut näköyhteyttä paikalle.

Palkitsin itseni toisesta peräkkäisestä löydöstä kahvitauolla. Samalla pääsin tutustumaan saluunan sisätiloihin. Baaritiskin luona odotti kolme satuloitua baarijakkaraa ja sisustus oli muutenkin johdonmukaisesti villiä länttä. Vain naisten vessa poikkesi tunnelmasta – siellä toimiani tiiraili Elvis.

Pysäköinnin piirinmestaruudet

paanukattoEtenkin yksin liikkuessa arvostan kovasti kätköjä, joiden lähitienoille pääsee tollompikin kuski kiroilematta. En ole niitä parhaita peruuttajia eikä autokaan oikein sovellu eräolosuhteisiin, joten aina on sydän kintaan peukalossa metsäautoteille mentäessä.

Hietajärven uimarannalle vievä kinttupolku vaikutti vähän epäilyttävältä, mutta palkitsi uskallukseni ruhtinaallisella kääntöpaikalla. Kätkökin löytyi raivokkaasta ilmapuolustuksesta huolimatta. Viipyilemään ei tehnyt mieli jäädä.

Joskus käytettävissä oleva tila osaa yllättää taajamakätköilläkin. Tyrkkäsin keulan Kiihtelysvaaran kylän liepeillä olevan vanhan pajan pihaan ja sitten alkoikin mietintämyssy tutista. Onneksi kylätie oli hiljainen eikä autonkääntöoperaatiolla silminnäkijöitä. Kätkö löytyi odottamattoman helposti eikä ollut se kaikkein tavanomaisin toteutus, mikä on aina hauska yllätys.

Kylältä löytyi vielä muutama varsin onnistunut piilotus. Keskiviikkoiltapäivänäkin raitilla oli rauhallista enkä joutunut väistelemään jästejä kuin kahdessa paikassa. Liikuntahallin kätköllä sentään (jalka)palloili nuorimies sen verran päämäärättömän oloisena, että jätin viivytys- ja harhautusyritykset sikseen.

Puhti loppuu, ajatus hyytyy

Nälkä alkoi jo ilmoitella tulostaan, ja vielä oli tarkoitus käydä kotimatkalla muutamat kätköt Satulavaarantien varrelta. Kaukana kumusi ukkonen. Ilma oli sakeaa kesästä ja helteestä. Autoon! Ilmastointi päälle!

Täytyy myöntää, että yksin kätköily ei ole harrastus hauskimmillaan. Seistyäni pienen ikuisuuden itikansyöttinä vesakossa tuijottaen harmaaseen lautaseinään ruuvattua lapiota kaipasin jo kovasti tuoreita näkökulmia edessä olevaan ongelmaan. Niitä ei ilmaantunut. Tappion karvas kalkki oli siis nieltävä ja matkan jatkuttava.

Kartturin puute kostautui Satulavaaran pikataipaleella, kun kaikki huomio meni tiellä pysymiseen. Synkeästi veikkailin, että se tälläkin kertaa hakematta jäänyt Itärallin multi suuntaisi varmaankin tänne päin. Gepsi piippasi kerran ja siihenpä se sitten jäi, kun perääni ilmaantui paikallisten humujen auto, joka mutkat muistavana arvatenkin olisi halunnut edetä vähän nopeammin.

Hurautin suosiolla ison tien varteen ja totesin, että taitaapa olla aika lähteä kotiin. Parin Niittylahden purkin jälkeen kenties. Huomenna sitten lisää.

…ja julkaisujonosta pois

Kyllä taas kulkee. Paikka, joka saturaatiotarkastuksessa oli vielä vapaa, ei enää olekaan vapaa. Tai on, mutta liian lähellä jotakin toista, ilmeisesti hiljattain putkahtanutta kätköä. Nopeat syövät hitaat ja enemmän.

Uutta matoa koukkuun: vapaata kuuluisi löytyvän lähitienoilta. Kunhan on kätkön tekijälläkin vapaata, alkaa uuden kätköpaikan nuuskinta. Peukut pystyyn.

Vihdoinkin julkaisujonossa

Enpä ihan arvannut mutkien määrää mystintekoon ryhtyessäni.

Keksi tehtävä – ei ongelmaa!

Laadi tehtävä. Tarkasta, muotoile, tarkasta, anna levätä yön yli, yritä itse ratkaista uudestaan. Kiroile, muokkaa. Tarkasta.

Hylkää pariksi viikoksi kevätkiireiden vuoksi. Havahdu kauhistuneena siihen, että parista viikosta tulikin kuukausi.

Etsi paperi. Yritä taas ratkaista, kirjoita tällä kertaa ratkaisu muistiin.

Yritä esittää mysti kompaktisti kätkökuvauksessa. Hio ja ährää päivätolkulla.

Ai niin, GeoChecker!

Juokse vielä hysteerisenä gps:n kanssa etsimässä koordinaatteja. Oisko ne nyt nämä. Entä jos heittää pahasti, pitäiskö vielä yrittää? Kätkön löytämisen haasteellisuus hupenee kätköttäjän ravaaman geopolun syvetessä.

Lauantaiaamuna pääläri kahvia ja koneelle. Raivokasta työskentelyä jokunen tovi ja klik klik – sinne meni. Viimeinkin. Kiittimet ristiin, että kaikki tosiaan on ok.

Seuraavaa kätköä tiedän ryhtyä puuhaamaan sellaisena aikana, jolloin ei ole kovin paljon muuta kiireellistä tekemistä. Pääsee keskittymään.

Oman kätkön tekemisen vaikeudesta

Vanhan säännön mukaan omaa kätköä ei saanut perustaa ennen kuin oli löytänyt vähintään sata, mutta viimeistään viidensadan löydön jälkeen olisi syytä ryhtyä toimeen. Kaltimon kierron jäljiltä hymynaamoja on jonkin matkaa yli 800 ja paine kätköttäjäksi ryhtymiseen kasvaa.

Mielellään tietysti tekisi hyvän kätkön, sellaisen, joka olisi hauska löytää. Tradia tehdessä joko kätköpaikan pitäisi olla upea tai ainakin kätköpurkin jotenkin erikoinen, ja kumpikaan ei nyt oikein taida onnistua.

Mystien kohdalla sen sijaan vähän aloittelijamaisempikin toteutus kelpaa, jos vain tehtävä on viihdyttävä; minulle ainakin toimii jo se, että on ratkaistessa hauskaa.

Montako tähteä?

Fysiikasta ja muista luonnontieteistä ymmärrän jotakuinkin yhtä paljon kuin sika tähtitaivaasta, joten mystini aihe liittyy tietysti kieleen. Tehtävätkin keksin melko nopeasti, kun mieleen juolahti se pääsykoe, jolla aikoinani yliopistoon pääsin venäjää lukemaan.

Silloin venäjän pystyi aloittamaan nollasta. Valintakokeessa meidät kielitaidottomat usutettiin suomentamaan keksityllä kielellä kirjoitettuja lauseita. Avuksi annettiin vain samalla kielellä kirjoitettu pidempi teksti ja sen suomennos.

Hetki piti päätä raapia, mutta kun ei sisu antanut periksi luovuttaakaan, pusersin kokeen loppuun. Kielissähän on tietty logiikka, kyllä sitä johonkin rajaan asti pystyy seuraamaan, kun on tarpeeksi pilkunviilaajan vikaa ja taipumusta saivarteluun.

Seurasi innoittunut hetki pipertämistä tämän kuningasidean parissa. Sulkakynä viuhui ja hajusuola pöllysi. Lopun iltaa sitten tuijottelin työni tulosta – kirjekuoren takakanteen raapustettuja rivejä – ja mietin, osaisinko tätä itsekään ratkaista, jos uutena eteen tulisi.

Seuraavassa hetkessä jo epäilin, että varmasti on liian helppo. Pihalle nauravat, kun tämmöistä menen esittämään. Raastava tilanne!

Vieläkö mahtuu?

Oma lukunsa oli kätköpaikan etsintä. Yhtä mielikuvitusta kutkuttavaa paikkaa olin jo pidempään katsellut juoksulenkeillä, mutta en lopulta uskaltanut siihen tarjota, kun erinäisetkin kohtaamiset iloisten ja avointen pohjoiskarjalaisten pienviljelijöiden kanssa ovat liian tuoreena mielessä.

Muutto muutaman kilometrin päähän aiheutti juoksureittiin muutoksia ja avasi uusia näkymiä. Rohkenin viimein lähettää saturaatiotarkastukseen paikan, jossa ei näyttäisi olleen mitään toimintaa pitkään aikaan eikä ihan heti tulossakaan.

Vihreää valoa näytettiin nopeasti, mistä seurasi pienimuotoinen paniikki. Purkki on valmiina, loki on valmiina, vaihtoloki on valmiina, FTF-palkinto on valmiina, koordinaatit on katsottu ja mysti tehty. Herraisä, tämähän tapahtuu. Ihan kohta. Heti kun ehdin sipistellä kätkökuvauksen.

Apua.