Työmatkakätköilyä Oulussa

Viidellätoista eurolla saa matkustaa peräti kahdeksan tuntia Onnibussin kyydissä. Oi sitä onnea, kun viimein sai oikaista koipiaan Oulun linja-autoaseman pihalla. Koipia oikaistiin tietenkin ripeästi lähimmän kätkön suuntaan, olinhan liikkeellä leonoirin kanssa.

Veren kofeiinipitoisuus oli molemmilla laskenut huolestuttavan alas, mikä ei lieventänyt sitä pettymystä, jonka tyytyväisenä nollapisteellä lepäilevän jästin näkeminen aiheutti. Parveilimme hetken kätkön tienoilla, mutta totesimme tilanteen pian mahdottomaksi: jästi oli nähtävästi juurtunut paikoilleen ja lisäksi kahvia ja jotain ruokaa olisi saatava mieluiten heti.

Pikainen pysähdys hotellilla ja reippaasti Rotuaarin suuntaan. Örtin vieressä kahvia särvittäessä oli hyvä hetki suunnitella reitti illanviettopaikkaan. Marmoripallon luona käytiin tekemässä silmämääräisiä arvioita, jotka toivottavasti riittävät loggaukseen, tuomiokirkon kupeesta noukittiin tradi ja illanviettopaikan läheisen kätkön havaitsimme jästityksi.

Denarin väistämättömyydestä

Hotelliin palattiin illan pimetessä huolellisesti suunniteltua georeittiä pitkin. Rannoilta haalimme muutamat tradit ja yhden denarin, kun yliopiston fuksit olivat pesiytyneet iltaa viettämään pilkulleen väärään paikkaan.

Eniten jäi harmittamaan 5 siltaa yli virran -multi (GC6KKTZ), johon mielestämme saimme kaikki välipisteet oikein, mutta loppulaskuista aivan höpöjä. Vähän aikaa viileässä illassa puistonpenkillä värjöteltyämme nielimme tappion karvaan kalkin ja läksimme nukkumaan. Aina ei voi onnistua, se kuuluu lajiin.

Linnanmaan aarteet

Ouluun meidät toi muuan töihin liittyvä seminaari, joka järjestettiin Linnanmaan kampuksella. Ohjelma alkoi 8.30, mutta istuimme paikallisbussissa jos seitsemän jälkeen, että varmasti ehditään tyhjentää tienoo ennen työpäivän alkua.

Kyllä kannatti. Kampuksella on pari sen verran upeaa kätköä, että oksat pois.

Verryttelimme mystillä, jonka leonoir oli ratkaissut ja johon minulla oli jo lähes kaikki ainekset kasassa (GC16ZGX Tieteen kätköissä / Hiding in Science). Siipeilin silmää räpäyttämättä.

oulumysti.jpgSeuraavaksi paikansimme viattomalta kuulostavan tradin Oulun kaupunginosat – 78. Linnanmaa (GC61MZ9). Favojen määrä ja kenttämysteeriattribuutti antoivat odottaa jotain tavallisesta poikkeavaa ja T1/D5 vain lisäsi kiinnostusta.

Itse kätkö löytyi helposti. Avaaminen oli sitten jotain eri toista. Onneksi olin taannoisella megareissulla opiskellut parin pulmalaatikon avaamista ja pystyin esittämään hypoteesin siitä, mitä kätkössä mahdollisesti piilee.

Tieteen parhaiden periaatteiden mukaisesti alistimme hypoteesin empiirisiin kokeisiin, joiden perusteella leonoir kehitteli uuden, parannellun hypoteesin. Kolinaa, ruminaa, kiihtynyttä supattelua, ja perhana, sehän aukesi! Favo heltiää molemmilta tälle kätkölle.

Ainut oikea aika tämän noutamiseen lienee ns. ennen sianpieremää, on nimittäin aivan keskellä aivan kaikkea ja porukkaa epäilemättä riittää pitkin päivää.

Kuinka piilotetaan large julkiselle paikalle

Vain viimeaikainen hellämielisyyteni ja löytämieni kätköjen hyvä taso estivät minua antamasta favoa myös seuraavalle, From JKL with a twist -tradille (GC61ZG0). Kätkö on piilotettu yliopiston kampukselle parkkipaikan viereen ja ylittää häijyydessään ja oveluudessaan suurimman osan tähänastisista löydöistäni.

Kätköä on mahdotonta kuvailla lähemmin spoilaamatta sitä, joten voin vain kehottaa hankkiutumaan paikan päälle twistaamaan. Suositeltu käyntiaika olisi virka-ajan ulkopuolella, hämärissä.

Loppupäivä menikin seminaarissa istuessa. Vielä ennen Onnibussin syövereihin sukeltamista kävimme pyrkimässä linja-autoaseman kätkölle, mutta jästimäärä oli vain lisinyt. En tiedä, milloin tälle kätkölle pääsisi – ehkä aamuyön hiljaisina tunteina.

Ouluun voisi vielä palata. Keskustassa jäi monta multia kopaisematta ja noutamatta yksi tradi, johon saatiin näköyhteys mutta ei kontaktia. Tuomiokirkolla oleva örttikin kutkuttaisi. Örteissä tosin on se huono puoli että ne tahtovat minulta jäädä loggaamatta. Rotuaarin pallo on seuraavana työlistalla.

Mainokset

Kuopiossa kätköillä

Työmatkan aikataulu näytti etukäteen varsin piukalta – yön yli reissu, jossa ohjelmaa ensimmäisenä päivänä klo 9-17 ja toisena klo 9-15, ruokatunnit 30 minuuttia, iltaohjelmaa klo 19 lähtien ja matkoihinkin rötväytyy pari tuntia suuntaansa.

Priorisointi on ajan henki. Lounaan voi syödä kävellessä, iltaohjelman voi unohtaa, ja jos aamiaistarjoilu alkaa 6.30 ja linja-auto noutaa hotellilta klo 8.30, niin siinähän on tehollista kätköilyaikaa jopa puolitoista tuntia!

Denarista on hyvä nousta

Ensimmäinen irtiotto ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Ruokatunti kyllä tärväytyi kokonaan KYS-kätkön (GC1PRWZ) etsintään, mutta lokikirjaan en vain päässyt käsiksi. Kirottu persjalkainen olomuoto ja kirottu työpukeutuminen eli uudet housut, joita ei raaski tärvellä.

Synkeästi vannoin seuraavan kätkön löytyvän. Sopivasti kävelymatkan päässä sijaitseva Ylijäämää ja reiän täytettä (GC6BM4Q) vaikutti lupaavalta laastarilta kirveleviin haavoihin, siispä kahvitunnilla jalat alle ja reikiä tutkimaan. Huolellisella rassauksella ja näkökulman vaihtamisella saavutettiin toivottu tulos ja ehdinpä vielä sen kahvinkin vetäistä. Tunnelma nousi noin miinus viiteen.

Illanvietto gepsin kanssa

Puijonsarveen päästyä tuulennopea vaihto arkivaatteisiin ja tyytyväisenä lämpimään kesäiltaan kävelemään. Gustav Raninin vanhalle myllylle (GC5FWJ6) osasin ilman gepsiäkin ja sieltä naatit kokoon saatuani tepastelin voitonvarmasti nollapisteelle.

Katkera denari! Aikani tökin ja longottelin vihjeen mukaista paikkaa, sitten kiersin jo taaksekin siinä toivossa että naatit heittäisivät, mutta ei. Tuumailua, kiroilua, luovutus, paluu takaisin, luovutus. Ei tänään.

Savolaeselle kätkölle (GC1P8Y3) lampsinkin sitten jo huomattavasti vähemmän reteästi. Mysti oli kyllä syntyperäisenä savolaisena vaivatonta ratkaista – erityisesti myhäilin kysymykselle numeron 33 tavujen määrästä – mutta kaksi denaria pohjalla veti mielen matalaksi. Tokkopa löytyy moiselta eläjältä.

Ensin tonginkin ihan väärästä paikasta. Sitten vähän raottelin muita vääriä paikkoja. Sitten tarkistin kätkön koon, ja syntyi ajatus. Vot sie! Siellähän se. Huila hevonen -reissaaja pääsi uuteen kotiin ja kätköilijä laukkasi uutta virtaa saaneena kohti seuraavaa koitosta.

Musikaalinen vesiperä

Soittolistan (GC1NJ2X) ratkaisin osittain omin voimin, osittain raskaampaan musiikkiin paremmin perehtyneen elämänsulostuttajan avulla. Tyytyväisenä siis tämän kätkön kimppuun, kun kerran olen sopivasti seutuvilla.

Itse kätkö ei sitten ollut minulle ihan plug and play. Paikallistin sijainnin muutaman metrin tarkkuudella ja tutkin ne paikat joihin viitsin käteni ilman hanskoja, peilejä ym. apuvälineitä tunkea. Perusteellisempaan penkomiseen en nyt tohtinut ryhtyä, vaan otin suosiolla denarin. Tähän asiaan palataan seuraavalla reissulla paremmin varustein.

Kun nostin leuan rinnuksilta ja loin silmät ylös taivaaseen, havaitsin, että on syytä ottaa muralähtö hotellille päin ennen kuin selustaan hiipineet mustat pilvet ennättävät keskustan ylle.

Matkalle sattui vielä pari onneksi vähän helpommin antautuvaa kätköä: Kuopion Tuomiokirkko (GCMECQ) pääsi kartuttamaan kirkkokätköjeni toistaiseksi sangen vaatimatonta sarjaa ja Snellmaninpuiston (GC2RPBF) nappasin käytännössä ikkunani alta.

Noin kaksi metriä hotellin kynnykseltä käveltyäni taivaat aukenivat. Aika pestä kädet ja tilata kylmä olut.

Sen verran jäivät denarit vaivaamaan, että aamu huusi paikkopurkkia. Kipaisin ennen nukkumaan menoa katsomassa 4 ensimmäistä kirkkoa -multin (GC3DYTG) lähtöpistettä ja unenpöpperössä tein pätevänä laskelmat. Eipä tarvise aamulla kuin noukkia purkki, myhäilin tyytyväisenä.

Buutti kaiken muutti

Aamulla priorisoin pitkin hampain salikäynnin (en tosin suosittele Puijonsarvessa) ja karkasin vasta reippailun ja aamiaisen jälkeen multin perään. Kun laskemani koordinaatit yllättäen vaativat kävelemään joitakin kymmeniä metrejä vetten päällä, piti ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja laskea uudelleen. Onneksi tuli kerrankin oltua kaukaa viisas ja otettua valokuva.

Seuraavan laskutoimituksen tulos toikin jo mukavan paljon lähemmäksi ja tennarit säilyivät kuivina logatessa. Vaan olipahan trafiikkia pätö aikaan! Oli koirankävelyttäjää, työmatkapyöräilijää, lapsukaisia lonimassa kouluun päin… pieni hetki viheltelyä, purkin palautus ja lipakasti tossua toisen eteen, ettei linja-auto jätä.

Aamun löydön siivittämänä sain vielä reissun viimeisen löydön Savilahdesta (GC63NJM). Täällä auttoi aiempien loggausten lukeminen. Löytö ei sentään ollut ihan niin puistattava kuin epäilin, mutta enpä olisi napannut kiinni, jos en olisi arvannut etsiä jotain vähän perinteisestä poikkeavaa. Hyvä lopetus tälle kätkömatkalle.

Paljon jäi Kuopioon vielä löydettävää, mm. yksi ratkaistu mysti, jonka nimeä en enää muista enkä koordinaatteja löydä, mutta tiedän, mistä loppupiste suunnilleen löytyy. Sitä kun ei tule opeteltua alusta pitäen kunnolla, niin koordinaatit ja kätkön tiedot eivät ole tallessa missään palvelussa vaan jossain paperilappusella ties missä. Tapaamisiin jälleen, kalakukkokaupunki.

Mega Finland 2016 – Sea Sand Sun Kalajoki

  • 57 löydettyä kätköä – aika vähän kilometreihin nähden, mutta piti välillä ajaakin
  • 800 km Joensuusta Kalajoelle ja Kruunupyyn kautta takaisin
  • 2 ajopäivää
  • 11 tuntia tien päällä / ajopäivä
  • 2 kätköilijää
  • 1 megapäivä
  • 7 kätkötyyppiä megapäivänä – oma ennätys!
  • 1 000 000 hyttystä

Matka sinne ja takaisin edettiin rusinat pullasta poimien: missä eniten favoja, sinne geobiilin keula. Tällä menetelmällä pääsin osallistumaan ennätysmonen kenttämysteerin ratkontaan, joskin pääasiassa sivustakatsojana. Olenpahan taas jonkin verran viisaampi kaiken maailman pirunnyrkkien availussa.

Toinen keskeinen tavoite oli saada mahdollisimman monta kuntaa ja maakuntaa vihreiksi. Vihreä alue laajenikin mukavasti länteen päin, ja maakuntakartallakin tapahtui pientä edistystä.  kuntakartta

Lisäksi henkilökohtainen tavoite tonnin rikkomisesta toteutui, joskin niukin naukin: kotiin päästyä saldo oli 1007.

Merta, hiekkaa ja aurinkoa

Itse megatapahtuma oli kiireettömän tuntuinen ja hyväntuulinen. Paikkana Kalajoki tuntui olevan nappivalinta. Pienellä alueella oli jo valmiiksi paljon erilaisia kätköjä ja hiekkasärkillä kyllä kelpaa järjestää yleisötapahtumia. Sateen sattuessa ei ehkä olisi jäänyt näin häikäistynyt mielikuva, mutta ei satanut ennen kuin pois lähtiessä.

Ensikertalaisena en pysty vertaamaan aiempiin vastaaviin tapahtumiin. Sen verran hyvä mieli tästä jäi, että ensi kesän Kiilopään mega on ankarassa pohdinnassa, vaikka osuukin töiden kannalta huonoon ajankohtaan.

Ainut harmitus oli, ettei tullut varattua riittävästi aikaa. Kaksi yötä Kalajoella olisi mennyt aivan hyvin, ehkä kolmaskin. Olisin halunnut kiertää traileja, ajella rannikolla ja vain istua terassilla ihan kaikessa rauhassa. Täytynee palata takaisin jonakin kesänä.

Kaffitreilillä Kurikassa

Sälli Campingin respasta raahustin siirtämään pyörän parkkipaikalta mökin pihaan. Sitten ajokamppeet pois päältä ja jalat penkille: ei ajamista melkein vuorokauteen. Elämänsulostuttaja pihautti kypäräkaljat auki ja kysyi, eikö ole kätköjä lähistöllä.

kaffitreili1Lähimmän multin lähtöpiste osoittautui muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsevaksi opastetauluksi. Perhana, sinne siis heti seuraavana aamuna, kun karavaanarit vielä nukkuivat tai kiroilivat petinsä pohjalla Botniaringille lähteneiden motoristien pakoputkia.

Jurvaan oli tultu moottoripyöräreissulle, joilla ei juuri kätköilyä tule varusteiden vuoksi harrastettua. Nyt kuitenkin oli luvassa joutilas päivä, kun en saanut itseäni ilmoitettua ajoharjoitteluun.

Rohkeasti multin perään

Vastoin odotuksia laskin multin naatit sukkelasti ja pääsin etenemään loppupisteelle – kesälomalaiselle mieluisen lyhyt ja helppo multi tämä Säläisjärvi (GC4MBHZ).

Hätäisesti vilkaisin heti saavuttuani oikeaa paikka, mutta kun en uskonut vaistoa, niin kaartelin vielä tovin varvikossa ennen kuin palasin apajalle. Nimi vihkoon.

Siinä maastoon tutustuessani tuli mieleen, että kyytabletit voisivat olla täällä varsin fiksu varuste mukaan otettavaksi, samoin vesipullo. Epäilyksille sainkin nopsaan varmistuksen, kun läksin kaffitreiliä kiertämään: rantatiellä kellotti selällään kuollut käärme. Seuraaville kätköille etenin parhaalla kanta-astujan askeleellani.

kaffitreili2

Hellepäivän aamukävely järven ympäri

Kaffitreilin voi aloittaa oikeasta tai väärästä päästä, minä valitsin jälkimmäisen. Itseäni lohdutin ylimääräisten askelten terveyttä edistävällä vaikutuksella.

Kätköt olivat teemaan oivallisesti sopivia arkiesineitä ja viimeistään vihjeen perusteella ne löytää nopeasti. Lastenkin kanssa tällainen olisi varmaan mukava kierrettävä. Mitään vaihtotavaraa tai bugeja en purkeista nyt löytänyt, mutta reilummankin kokoinen matkaaja niihin mahtuisi.

Trailin kävely rauhalliseen tahtiin vei minulta pari tuntia. Tennarit eivät olleet se paras valinta edes heinäkuussa, mutta kovin pahasti en kastunut missään. Kahvipaikkakin olisi löytynyt somasta paikasta järven rannalta.

Lähes kaiken etsimäni löysin. Miniän kaffipulman (GC6EMPN) naatit osoittivat harmillisesti taaksepäin järveä vastapäivään kierrettäessä ja Tanssin Taikaa – Säläshalli (GC4K2ZV) jäi etsimättä kun olin harkitsemattomasti lähtenyt pyhähousuissa matkaan. Kelpo saalis yhdelle aamulle siitä huolimatta.

kaffit

Lähiseutukätköilyä kesäloman ratoksi 1

Kun sää on liian kuuma neulomiseen ja perheen lomat iloisesti limittäin, kutsuvat lähiseutujen kätköt kesälomalaista.

kiihtelysvaara

Hetki karttojen pyörittelyä, päätös, lista kätköistä tulille ja pakkaamaan. Keittiön pöydälle lyhyt reittiseloste ja lähtöaika siltä varalta että omainen joutuisi selittämään viranomaisille viimeisiä tiedettyjä olinpaikkojani; eihän sitä koskaan tiedä. Kätkölista Garminiin, bensaa tankkiin ja keula kohti eksoottista Kiihtelysvaaraa.

Autosuunnistusta ilman kartturia

Ensimmäisen listalla olevan kätkön jästivät Gulfin asiakkaat ja seuraavasta hurautin iloisesti ohi – gepsi piippasi juuri kun kurvasin shikaaniin Murtojärven rannalla. Siinä olisi kartturi ollut tarpeen, mutta minkäs teet.

chippewaJuottovalkamaa lähestyessäni pelasin sen sijaan varman päälle ja pysähdyin kartanlukuun linja-autopysäkille. Onnistunut paikannus mahdollisti nopean hymynaaman kartalle. Suoritusta siivittivät miljoonat paikalliset itikat, jotka taisivat soittaa vielä serkkunsakin paikalle turistia ihmettelemään.

Chippewa Rangen tiluksilla olevalle kätkölle osasinkin sitten opasteiden perusteella. Yksinäinen cowboy istui piharakennuksen portailla ja pari paikallista tarinoi kahvilan terassilla. Kamera tanassa ja gepsi taskussa lähestyin nollapistettä, mutta varovaisuus oli tällä kertaa turhaa: jästeillä ei ollut näköyhteyttä paikalle.

Palkitsin itseni toisesta peräkkäisestä löydöstä kahvitauolla. Samalla pääsin tutustumaan saluunan sisätiloihin. Baaritiskin luona odotti kolme satuloitua baarijakkaraa ja sisustus oli muutenkin johdonmukaisesti villiä länttä. Vain naisten vessa poikkesi tunnelmasta – siellä toimiani tiiraili Elvis.

Pysäköinnin piirinmestaruudet

paanukattoEtenkin yksin liikkuessa arvostan kovasti kätköjä, joiden lähitienoille pääsee tollompikin kuski kiroilematta. En ole niitä parhaita peruuttajia eikä autokaan oikein sovellu eräolosuhteisiin, joten aina on sydän kintaan peukalossa metsäautoteille mentäessä.

Hietajärven uimarannalle vievä kinttupolku vaikutti vähän epäilyttävältä, mutta palkitsi uskallukseni ruhtinaallisella kääntöpaikalla. Kätkökin löytyi raivokkaasta ilmapuolustuksesta huolimatta. Viipyilemään ei tehnyt mieli jäädä.

Joskus käytettävissä oleva tila osaa yllättää taajamakätköilläkin. Tyrkkäsin keulan Kiihtelysvaaran kylän liepeillä olevan vanhan pajan pihaan ja sitten alkoikin mietintämyssy tutista. Onneksi kylätie oli hiljainen eikä autonkääntöoperaatiolla silminnäkijöitä. Kätkö löytyi odottamattoman helposti eikä ollut se kaikkein tavanomaisin toteutus, mikä on aina hauska yllätys.

Kylältä löytyi vielä muutama varsin onnistunut piilotus. Keskiviikkoiltapäivänäkin raitilla oli rauhallista enkä joutunut väistelemään jästejä kuin kahdessa paikassa. Liikuntahallin kätköllä sentään (jalka)palloili nuorimies sen verran päämäärättömän oloisena, että jätin viivytys- ja harhautusyritykset sikseen.

Puhti loppuu, ajatus hyytyy

Nälkä alkoi jo ilmoitella tulostaan, ja vielä oli tarkoitus käydä kotimatkalla muutamat kätköt Satulavaarantien varrelta. Kaukana kumusi ukkonen. Ilma oli sakeaa kesästä ja helteestä. Autoon! Ilmastointi päälle!

Täytyy myöntää, että yksin kätköily ei ole harrastus hauskimmillaan. Seistyäni pienen ikuisuuden itikansyöttinä vesakossa tuijottaen harmaaseen lautaseinään ruuvattua lapiota kaipasin jo kovasti tuoreita näkökulmia edessä olevaan ongelmaan. Niitä ei ilmaantunut. Tappion karvas kalkki oli siis nieltävä ja matkan jatkuttava.

Kartturin puute kostautui Satulavaaran pikataipaleella, kun kaikki huomio meni tiellä pysymiseen. Synkeästi veikkailin, että se tälläkin kertaa hakematta jäänyt Itärallin multi suuntaisi varmaankin tänne päin. Gepsi piippasi kerran ja siihenpä se sitten jäi, kun perääni ilmaantui paikallisten humujen auto, joka mutkat muistavana arvatenkin olisi halunnut edetä vähän nopeammin.

Hurautin suosiolla ison tien varteen ja totesin, että taitaapa olla aika lähteä kotiin. Parin Niittylahden purkin jälkeen kenties. Huomenna sitten lisää.

…ja julkaisujonosta pois

Kyllä taas kulkee. Paikka, joka saturaatiotarkastuksessa oli vielä vapaa, ei enää olekaan vapaa. Tai on, mutta liian lähellä jotakin toista, ilmeisesti hiljattain putkahtanutta kätköä. Nopeat syövät hitaat ja enemmän.

Uutta matoa koukkuun: vapaata kuuluisi löytyvän lähitienoilta. Kunhan on kätkön tekijälläkin vapaata, alkaa uuden kätköpaikan nuuskinta. Peukut pystyyn.