Työmatkakätköilyä Oulussa

Viidellätoista eurolla saa matkustaa peräti kahdeksan tuntia Onnibussin kyydissä. Oi sitä onnea, kun viimein sai oikaista koipiaan Oulun linja-autoaseman pihalla. Koipia oikaistiin tietenkin ripeästi lähimmän kätkön suuntaan, olinhan liikkeellä leonoirin kanssa.

Veren kofeiinipitoisuus oli molemmilla laskenut huolestuttavan alas, mikä ei lieventänyt sitä pettymystä, jonka tyytyväisenä nollapisteellä lepäilevän jästin näkeminen aiheutti. Parveilimme hetken kätkön tienoilla, mutta totesimme tilanteen pian mahdottomaksi: jästi oli nähtävästi juurtunut paikoilleen ja lisäksi kahvia ja jotain ruokaa olisi saatava mieluiten heti.

Pikainen pysähdys hotellilla ja reippaasti Rotuaarin suuntaan. Örtin vieressä kahvia särvittäessä oli hyvä hetki suunnitella reitti illanviettopaikkaan. Marmoripallon luona käytiin tekemässä silmämääräisiä arvioita, jotka toivottavasti riittävät loggaukseen, tuomiokirkon kupeesta noukittiin tradi ja illanviettopaikan läheisen kätkön havaitsimme jästityksi.

Denarin väistämättömyydestä

Hotelliin palattiin illan pimetessä huolellisesti suunniteltua georeittiä pitkin. Rannoilta haalimme muutamat tradit ja yhden denarin, kun yliopiston fuksit olivat pesiytyneet iltaa viettämään pilkulleen väärään paikkaan.

Eniten jäi harmittamaan 5 siltaa yli virran -multi (GC6KKTZ), johon mielestämme saimme kaikki välipisteet oikein, mutta loppulaskuista aivan höpöjä. Vähän aikaa viileässä illassa puistonpenkillä värjöteltyämme nielimme tappion karvaan kalkin ja läksimme nukkumaan. Aina ei voi onnistua, se kuuluu lajiin.

Linnanmaan aarteet

Ouluun meidät toi muuan töihin liittyvä seminaari, joka järjestettiin Linnanmaan kampuksella. Ohjelma alkoi 8.30, mutta istuimme paikallisbussissa jos seitsemän jälkeen, että varmasti ehditään tyhjentää tienoo ennen työpäivän alkua.

Kyllä kannatti. Kampuksella on pari sen verran upeaa kätköä, että oksat pois.

Verryttelimme mystillä, jonka leonoir oli ratkaissut ja johon minulla oli jo lähes kaikki ainekset kasassa (GC16ZGX Tieteen kätköissä / Hiding in Science). Siipeilin silmää räpäyttämättä.

oulumysti.jpgSeuraavaksi paikansimme viattomalta kuulostavan tradin Oulun kaupunginosat – 78. Linnanmaa (GC61MZ9). Favojen määrä ja kenttämysteeriattribuutti antoivat odottaa jotain tavallisesta poikkeavaa ja T1/D5 vain lisäsi kiinnostusta.

Itse kätkö löytyi helposti. Avaaminen oli sitten jotain eri toista. Onneksi olin taannoisella megareissulla opiskellut parin pulmalaatikon avaamista ja pystyin esittämään hypoteesin siitä, mitä kätkössä mahdollisesti piilee.

Tieteen parhaiden periaatteiden mukaisesti alistimme hypoteesin empiirisiin kokeisiin, joiden perusteella leonoir kehitteli uuden, parannellun hypoteesin. Kolinaa, ruminaa, kiihtynyttä supattelua, ja perhana, sehän aukesi! Favo heltiää molemmilta tälle kätkölle.

Ainut oikea aika tämän noutamiseen lienee ns. ennen sianpieremää, on nimittäin aivan keskellä aivan kaikkea ja porukkaa epäilemättä riittää pitkin päivää.

Kuinka piilotetaan large julkiselle paikalle

Vain viimeaikainen hellämielisyyteni ja löytämieni kätköjen hyvä taso estivät minua antamasta favoa myös seuraavalle, From JKL with a twist -tradille (GC61ZG0). Kätkö on piilotettu yliopiston kampukselle parkkipaikan viereen ja ylittää häijyydessään ja oveluudessaan suurimman osan tähänastisista löydöistäni.

Kätköä on mahdotonta kuvailla lähemmin spoilaamatta sitä, joten voin vain kehottaa hankkiutumaan paikan päälle twistaamaan. Suositeltu käyntiaika olisi virka-ajan ulkopuolella, hämärissä.

Loppupäivä menikin seminaarissa istuessa. Vielä ennen Onnibussin syövereihin sukeltamista kävimme pyrkimässä linja-autoaseman kätkölle, mutta jästimäärä oli vain lisinyt. En tiedä, milloin tälle kätkölle pääsisi – ehkä aamuyön hiljaisina tunteina.

Ouluun voisi vielä palata. Keskustassa jäi monta multia kopaisematta ja noutamatta yksi tradi, johon saatiin näköyhteys mutta ei kontaktia. Tuomiokirkolla oleva örttikin kutkuttaisi. Örteissä tosin on se huono puoli että ne tahtovat minulta jäädä loggaamatta. Rotuaarin pallo on seuraavana työlistalla.

Mainokset

Kuopiossa kätköillä

Työmatkan aikataulu näytti etukäteen varsin piukalta – yön yli reissu, jossa ohjelmaa ensimmäisenä päivänä klo 9-17 ja toisena klo 9-15, ruokatunnit 30 minuuttia, iltaohjelmaa klo 19 lähtien ja matkoihinkin rötväytyy pari tuntia suuntaansa.

Priorisointi on ajan henki. Lounaan voi syödä kävellessä, iltaohjelman voi unohtaa, ja jos aamiaistarjoilu alkaa 6.30 ja linja-auto noutaa hotellilta klo 8.30, niin siinähän on tehollista kätköilyaikaa jopa puolitoista tuntia!

Denarista on hyvä nousta

Ensimmäinen irtiotto ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Ruokatunti kyllä tärväytyi kokonaan KYS-kätkön (GC1PRWZ) etsintään, mutta lokikirjaan en vain päässyt käsiksi. Kirottu persjalkainen olomuoto ja kirottu työpukeutuminen eli uudet housut, joita ei raaski tärvellä.

Synkeästi vannoin seuraavan kätkön löytyvän. Sopivasti kävelymatkan päässä sijaitseva Ylijäämää ja reiän täytettä (GC6BM4Q) vaikutti lupaavalta laastarilta kirveleviin haavoihin, siispä kahvitunnilla jalat alle ja reikiä tutkimaan. Huolellisella rassauksella ja näkökulman vaihtamisella saavutettiin toivottu tulos ja ehdinpä vielä sen kahvinkin vetäistä. Tunnelma nousi noin miinus viiteen.

Illanvietto gepsin kanssa

Puijonsarveen päästyä tuulennopea vaihto arkivaatteisiin ja tyytyväisenä lämpimään kesäiltaan kävelemään. Gustav Raninin vanhalle myllylle (GC5FWJ6) osasin ilman gepsiäkin ja sieltä naatit kokoon saatuani tepastelin voitonvarmasti nollapisteelle.

Katkera denari! Aikani tökin ja longottelin vihjeen mukaista paikkaa, sitten kiersin jo taaksekin siinä toivossa että naatit heittäisivät, mutta ei. Tuumailua, kiroilua, luovutus, paluu takaisin, luovutus. Ei tänään.

Savolaeselle kätkölle (GC1P8Y3) lampsinkin sitten jo huomattavasti vähemmän reteästi. Mysti oli kyllä syntyperäisenä savolaisena vaivatonta ratkaista – erityisesti myhäilin kysymykselle numeron 33 tavujen määrästä – mutta kaksi denaria pohjalla veti mielen matalaksi. Tokkopa löytyy moiselta eläjältä.

Ensin tonginkin ihan väärästä paikasta. Sitten vähän raottelin muita vääriä paikkoja. Sitten tarkistin kätkön koon, ja syntyi ajatus. Vot sie! Siellähän se. Huila hevonen -reissaaja pääsi uuteen kotiin ja kätköilijä laukkasi uutta virtaa saaneena kohti seuraavaa koitosta.

Musikaalinen vesiperä

Soittolistan (GC1NJ2X) ratkaisin osittain omin voimin, osittain raskaampaan musiikkiin paremmin perehtyneen elämänsulostuttajan avulla. Tyytyväisenä siis tämän kätkön kimppuun, kun kerran olen sopivasti seutuvilla.

Itse kätkö ei sitten ollut minulle ihan plug and play. Paikallistin sijainnin muutaman metrin tarkkuudella ja tutkin ne paikat joihin viitsin käteni ilman hanskoja, peilejä ym. apuvälineitä tunkea. Perusteellisempaan penkomiseen en nyt tohtinut ryhtyä, vaan otin suosiolla denarin. Tähän asiaan palataan seuraavalla reissulla paremmin varustein.

Kun nostin leuan rinnuksilta ja loin silmät ylös taivaaseen, havaitsin, että on syytä ottaa muralähtö hotellille päin ennen kuin selustaan hiipineet mustat pilvet ennättävät keskustan ylle.

Matkalle sattui vielä pari onneksi vähän helpommin antautuvaa kätköä: Kuopion Tuomiokirkko (GCMECQ) pääsi kartuttamaan kirkkokätköjeni toistaiseksi sangen vaatimatonta sarjaa ja Snellmaninpuiston (GC2RPBF) nappasin käytännössä ikkunani alta.

Noin kaksi metriä hotellin kynnykseltä käveltyäni taivaat aukenivat. Aika pestä kädet ja tilata kylmä olut.

Sen verran jäivät denarit vaivaamaan, että aamu huusi paikkopurkkia. Kipaisin ennen nukkumaan menoa katsomassa 4 ensimmäistä kirkkoa -multin (GC3DYTG) lähtöpistettä ja unenpöpperössä tein pätevänä laskelmat. Eipä tarvise aamulla kuin noukkia purkki, myhäilin tyytyväisenä.

Buutti kaiken muutti

Aamulla priorisoin pitkin hampain salikäynnin (en tosin suosittele Puijonsarvessa) ja karkasin vasta reippailun ja aamiaisen jälkeen multin perään. Kun laskemani koordinaatit yllättäen vaativat kävelemään joitakin kymmeniä metrejä vetten päällä, piti ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja laskea uudelleen. Onneksi tuli kerrankin oltua kaukaa viisas ja otettua valokuva.

Seuraavan laskutoimituksen tulos toikin jo mukavan paljon lähemmäksi ja tennarit säilyivät kuivina logatessa. Vaan olipahan trafiikkia pätö aikaan! Oli koirankävelyttäjää, työmatkapyöräilijää, lapsukaisia lonimassa kouluun päin… pieni hetki viheltelyä, purkin palautus ja lipakasti tossua toisen eteen, ettei linja-auto jätä.

Aamun löydön siivittämänä sain vielä reissun viimeisen löydön Savilahdesta (GC63NJM). Täällä auttoi aiempien loggausten lukeminen. Löytö ei sentään ollut ihan niin puistattava kuin epäilin, mutta enpä olisi napannut kiinni, jos en olisi arvannut etsiä jotain vähän perinteisestä poikkeavaa. Hyvä lopetus tälle kätkömatkalle.

Paljon jäi Kuopioon vielä löydettävää, mm. yksi ratkaistu mysti, jonka nimeä en enää muista enkä koordinaatteja löydä, mutta tiedän, mistä loppupiste suunnilleen löytyy. Sitä kun ei tule opeteltua alusta pitäen kunnolla, niin koordinaatit ja kätkön tiedot eivät ole tallessa missään palvelussa vaan jossain paperilappusella ties missä. Tapaamisiin jälleen, kalakukkokaupunki.

Aina on aikaa

Kello on yksitoista illalla, takana kuuden tunnin junamatka ja edessä pitkä seminaaripäivä, johon miellellään lähtisi virkeänä ja levänneenä. Seisomme kuitenkin tamperelaisessa puistossa sormet kohmeessa tutkimassa hyisen kylmää metalliputkea: mistä tämän saa auki?

Aina on aikaa kätkölle. Junanvaihto Pieksämäellä kestää tunnin, hyvin ehtii parille purkille! Seminaari alkaa yhdeksältä, bussimatka hotellilta kestää puoli tuntia, eli lähdetään klo 8 ja haetaan tämä mysti, joka juuri kohta ratkaistaan!

veturi

Kiipeilykohde Pieksämäellä. Kätkö ei kuvassa.

Yksi työmatka, kaksi geokätköilijää, kolme löytöä Tampereelta ja neljä löytöä Pieksämäeltä. Aika hyvä saalis tiivisohjelmaiselta seminaarireissulta. Kaiholla muistelimme sitä Kreikan Erasmus-vaihtoa, jossa lounastunti kesti 2 t 30 min. Siinä ehti syödäkin välillä.