Kuopiossa kätköillä

Työmatkan aikataulu näytti etukäteen varsin piukalta – yön yli reissu, jossa ohjelmaa ensimmäisenä päivänä klo 9-17 ja toisena klo 9-15, ruokatunnit 30 minuuttia, iltaohjelmaa klo 19 lähtien ja matkoihinkin rötväytyy pari tuntia suuntaansa.

Priorisointi on ajan henki. Lounaan voi syödä kävellessä, iltaohjelman voi unohtaa, ja jos aamiaistarjoilu alkaa 6.30 ja linja-auto noutaa hotellilta klo 8.30, niin siinähän on tehollista kätköilyaikaa jopa puolitoista tuntia!

Denarista on hyvä nousta

Ensimmäinen irtiotto ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Ruokatunti kyllä tärväytyi kokonaan KYS-kätkön (GC1PRWZ) etsintään, mutta lokikirjaan en vain päässyt käsiksi. Kirottu persjalkainen olomuoto ja kirottu työpukeutuminen eli uudet housut, joita ei raaski tärvellä.

Synkeästi vannoin seuraavan kätkön löytyvän. Sopivasti kävelymatkan päässä sijaitseva Ylijäämää ja reiän täytettä (GC6BM4Q) vaikutti lupaavalta laastarilta kirveleviin haavoihin, siispä kahvitunnilla jalat alle ja reikiä tutkimaan. Huolellisella rassauksella ja näkökulman vaihtamisella saavutettiin toivottu tulos ja ehdinpä vielä sen kahvinkin vetäistä. Tunnelma nousi noin miinus viiteen.

Illanvietto gepsin kanssa

Puijonsarveen päästyä tuulennopea vaihto arkivaatteisiin ja tyytyväisenä lämpimään kesäiltaan kävelemään. Gustav Raninin vanhalle myllylle (GC5FWJ6) osasin ilman gepsiäkin ja sieltä naatit kokoon saatuani tepastelin voitonvarmasti nollapisteelle.

Katkera denari! Aikani tökin ja longottelin vihjeen mukaista paikkaa, sitten kiersin jo taaksekin siinä toivossa että naatit heittäisivät, mutta ei. Tuumailua, kiroilua, luovutus, paluu takaisin, luovutus. Ei tänään.

Savolaeselle kätkölle (GC1P8Y3) lampsinkin sitten jo huomattavasti vähemmän reteästi. Mysti oli kyllä syntyperäisenä savolaisena vaivatonta ratkaista – erityisesti myhäilin kysymykselle numeron 33 tavujen määrästä – mutta kaksi denaria pohjalla veti mielen matalaksi. Tokkopa löytyy moiselta eläjältä.

Ensin tonginkin ihan väärästä paikasta. Sitten vähän raottelin muita vääriä paikkoja. Sitten tarkistin kätkön koon, ja syntyi ajatus. Vot sie! Siellähän se. Huila hevonen -reissaaja pääsi uuteen kotiin ja kätköilijä laukkasi uutta virtaa saaneena kohti seuraavaa koitosta.

Musikaalinen vesiperä

Soittolistan (GC1NJ2X) ratkaisin osittain omin voimin, osittain raskaampaan musiikkiin paremmin perehtyneen elämänsulostuttajan avulla. Tyytyväisenä siis tämän kätkön kimppuun, kun kerran olen sopivasti seutuvilla.

Itse kätkö ei sitten ollut minulle ihan plug and play. Paikallistin sijainnin muutaman metrin tarkkuudella ja tutkin ne paikat joihin viitsin käteni ilman hanskoja, peilejä ym. apuvälineitä tunkea. Perusteellisempaan penkomiseen en nyt tohtinut ryhtyä, vaan otin suosiolla denarin. Tähän asiaan palataan seuraavalla reissulla paremmin varustein.

Kun nostin leuan rinnuksilta ja loin silmät ylös taivaaseen, havaitsin, että on syytä ottaa muralähtö hotellille päin ennen kuin selustaan hiipineet mustat pilvet ennättävät keskustan ylle.

Matkalle sattui vielä pari onneksi vähän helpommin antautuvaa kätköä: Kuopion Tuomiokirkko (GCMECQ) pääsi kartuttamaan kirkkokätköjeni toistaiseksi sangen vaatimatonta sarjaa ja Snellmaninpuiston (GC2RPBF) nappasin käytännössä ikkunani alta.

Noin kaksi metriä hotellin kynnykseltä käveltyäni taivaat aukenivat. Aika pestä kädet ja tilata kylmä olut.

Sen verran jäivät denarit vaivaamaan, että aamu huusi paikkopurkkia. Kipaisin ennen nukkumaan menoa katsomassa 4 ensimmäistä kirkkoa -multin (GC3DYTG) lähtöpistettä ja unenpöpperössä tein pätevänä laskelmat. Eipä tarvise aamulla kuin noukkia purkki, myhäilin tyytyväisenä.

Buutti kaiken muutti

Aamulla priorisoin pitkin hampain salikäynnin (en tosin suosittele Puijonsarvessa) ja karkasin vasta reippailun ja aamiaisen jälkeen multin perään. Kun laskemani koordinaatit yllättäen vaativat kävelemään joitakin kymmeniä metrejä vetten päällä, piti ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja laskea uudelleen. Onneksi tuli kerrankin oltua kaukaa viisas ja otettua valokuva.

Seuraavan laskutoimituksen tulos toikin jo mukavan paljon lähemmäksi ja tennarit säilyivät kuivina logatessa. Vaan olipahan trafiikkia pätö aikaan! Oli koirankävelyttäjää, työmatkapyöräilijää, lapsukaisia lonimassa kouluun päin… pieni hetki viheltelyä, purkin palautus ja lipakasti tossua toisen eteen, ettei linja-auto jätä.

Aamun löydön siivittämänä sain vielä reissun viimeisen löydön Savilahdesta (GC63NJM). Täällä auttoi aiempien loggausten lukeminen. Löytö ei sentään ollut ihan niin puistattava kuin epäilin, mutta enpä olisi napannut kiinni, jos en olisi arvannut etsiä jotain vähän perinteisestä poikkeavaa. Hyvä lopetus tälle kätkömatkalle.

Paljon jäi Kuopioon vielä löydettävää, mm. yksi ratkaistu mysti, jonka nimeä en enää muista enkä koordinaatteja löydä, mutta tiedän, mistä loppupiste suunnilleen löytyy. Sitä kun ei tule opeteltua alusta pitäen kunnolla, niin koordinaatit ja kätkön tiedot eivät ole tallessa missään palvelussa vaan jossain paperilappusella ties missä. Tapaamisiin jälleen, kalakukkokaupunki.

…ja julkaisujonosta pois

Kyllä taas kulkee. Paikka, joka saturaatiotarkastuksessa oli vielä vapaa, ei enää olekaan vapaa. Tai on, mutta liian lähellä jotakin toista, ilmeisesti hiljattain putkahtanutta kätköä. Nopeat syövät hitaat ja enemmän.

Uutta matoa koukkuun: vapaata kuuluisi löytyvän lähitienoilta. Kunhan on kätkön tekijälläkin vapaata, alkaa uuden kätköpaikan nuuskinta. Peukut pystyyn.

Vaatii apuvälinettä, osa 2

Siellä se pilkottaa. Kannen perusteella sanoisin, että löytöni on pieni kierrekorkkinen lääkepurkki, jonka kanteen on kiinnitetty lyhyt ketju. Tekisi mieli huutaa ääneen.

Olen lähtenyt pääsiäisen kunniaksi pikku kävelylle ja rempseästi jättänyt geokätköilylaukun kotiin. Mitäpä sitä attribuutteja katselemaan!

Nollapisteellä sitten tuijotan synkkänä puun kylkeä ja mietin, miten helkutissa saan pilleripurkin tongittua viitisentoista senttiä syvästä kolosta, jonne ei mahdu kolmea sormea enempää kerralla.

koloLuontoäidin huomaavaisesti ympärilleni sirottelemista apuvälineistä ei ole purkin selättäjäksi ja ainut apuvälinettä etäisestikään muistuttava esine on toppatakin taskusta löytyvä koirankakkapussi. Sitä en sentään tarvinnut, vaikka ns. paskahalvaus olikin kohtalaisen lähellä.

Varttitunnin tikuilla ja oksanpätkillä puun koloa koverrettuani tuli mieleen että jäähy voisi tehdä terää. Pikku hetki puhaltelua ja hermoja rauhoittava kiertokävely puun ympäri. Näillä välineillä ei tule kesää. Eikö oikeasti löydy muuta?

Vielä viimeinen yritys puunsäleitä lennättäen ja sitten oikeutetun närkästyksen vallassa lampsimaan takaisin luontopolulle päin. Siinä hangessa kahlatessa alkoi punainen huntu silmien edessä vähän hälvetä ja kun katselin uusin silmin ympärilleni niin vot – pelastus löytyi.

Jokaisella geokätköilijällähän pitäisi olla aina mukana rautalankaa. Nyt löytyi rautalankaa huterasta kalastusmajasta, jonka räystäisiin joku oli ripustanut ihrapalleroita tipusille ruuaksi. Nappasin langan lainaan ja nelistin takaisin nollapisteelle.

Rautalanka koukkuun, koukku ketjuun ja purkki puusta pois. Stoalaisen tyynesti nimi kirjaan, purkki puuhun ja lanka takaisin räystääseen. Kas näin helposti se käy kun osaa (ja että sitä osaakin joskus olla idiootti).

Kätköilyn vaaroja

Edessä hirviaita, aidan takana moottoritie, kädessä simahtanut puhelin. Mitä kautta minä tähän tulin ja ennen kaikkea: kuinka pääsen takaisin?

Koukuttavassa harrastuksessa on vaaransa. Geokätköilyssä matkan määränpään löytäminen vaatii minulla jonkin verran gps-laitteen tuijottelua, minkä vuoksi ympäristön havainnoiminen kärsii. Nilkat ja polvet ovat onneksi vielä kestäneet kuoppiin ja ojiin kompuroinnin. Kätkön perässä tulee myös mentyä paikkoihin, joihin ehkä vähemmän innostuneena ei tulisi lähdettyä; kissakin sen tietää, että ylös meneminen on paljon helpompaa kuin alas tuleminen.

Saalistusvietti ohjaa kätkön etsintää ja voitonriemu valtaa mielen sen löydyttyä. Siinä voi sitten vaikkapa unohtaa käsilaukkunsa nollapisteelle keskelle kaupunkia (se oli mahdollisesti elämäni nopein 200 metrin juoksu) tai joutua rämpimään pimenevässä illassa hirviaidan viertä takaisin ihmisten ilmoille.

Ihminen oppii kokemastaan. Kätköilykassissa on nykyään varaparistot gps-laitteelle, akkulaturi kännykälle, taskulamppu ja juomapullo. Mutta miten ihmeessä sen käsilaukun pelastaisi ex tempore -kätköilyn huumalta?