Romppalasta Uimaharjuun

Geokärryn tankki täyteen ja startti kotipihasta klo 8. Matkan varrelta leonoir ja outitee kyytiin ja keula kohti pohjoista. Tavoitteena hujauttaa Romppalasta Uimaharjuun vievä tie ja poimia sen varrelta ja seutukunnalta nelisenkymmentä kätköä.

Reissua on tietenkin valmisteltu huolellisesti jo useita viikkoja. Tiimi on koottu, suljettu FB-ryhmä perustettu, mystejä ratkaistu, kätkökartta tulostettu, suunniteltu eväät ja varusteet ja aikataulu. Reitin varrella ei juuri ole ruoka- tai huoltopaikkoja, joten realistit valmistautuivat myös puskareissuihin.

Kuntoiluksi menee

Kohtuuhaastavia mystejä reitillä on riittävästi tuomaan tikkuja kynsien alle, ja kun eivät maastotkaan helppokulkuisimmasta päästä ole, saatiin hymynaamojen eteen vääntää tosissaan. Kotoa kotiin kertyi minulla kilometrejä noin 150 ja tunteja kymmenen pintaan.

Etukäteen katsottiin, että yli kolmosen ei terraimissa mennä, joten tikarappuset ym. järeämmät varusteet jätettiin kotiin. T3 tarkoittaa kuitenkin jo pientä pinnistelyä, tämän reissun kätköillä mm. kiipeilyä kallioiden ja kaatuneiden puunrunkojen yli. Jyrkkiä mäkiä ja polutonta metsää osui eteen parillakin rastilla. Outiteen kuntoilukoje laski meille 14 km kävelyä ja 19 kerroksen nousun.

Villiä luontoakin viuhahti tien yli; myöhemmin varmistui, että kyllä se ahma oli eikä supikoira. Isompia eläimiä ei sentään nähty, vaikka korvessa niitäkin varmasti liikkui.

10_19_2016-7_51_14-pmPäivän helmi

Suuri osa kätköistä löytyi helpohkosti, kunhan ensin päästiin nollapisteelle asti. Ehdottomasti eniten töitä teetti ja ruhtinaallisimmin palkitsi multi My name is Kätköilijä, Geo Kätköilijä (GC2WJHC), joka on kerännyt tähän mennessä 50 favoa aivan syystä. Valitettavasti kätkön huippusalainen luonne estää minua kuvailemasta sen etsintää tämän enempää, mutta siteeraan itseäni loggauksesta: ”Favo, aplodit, ilotulitus ja oma liputuspäivä annetaan tälle kätkölle.”

Jästejä!

Herajärven retkeilyreitti -kätkölle kurvatessa luulin meillä olevan huonoa onnea, kun parkkipaikalla kökötti auto. Pysäköityämme autosta kömpi ihminen, joka kertoi, että pahempaa oli luvassa: olimme Vaarojen maratonin reitillä ja paikalle odoteltiin kärkijoukkoja. Suunniteltu kahvitauko siirtyi saman tien hieman tuonnemmaksi ja sukelsimme jästistä huolimatta kätkön perään, ennen kuin yleisöä saapuisi enemmänkin.

Mystiosasto tuottaa päänvaivaa

Antoisinta ja toisaalta hankalinta oli mystien ratkaiseminen. Alueella on peräti omintakeisia mysteerikätköjä, joiden ratkaisuun piti poikkeuksellisesti jo pyytää tuuppausta tekijöiltä. Yleensä emme ole tohtineet ronkua lisävihjeitä, mutta kun tänne asti lähdettiin, niin liikaa olisi kirvellyt jättää sikseen.

Takavuosien tuskaisista venäjän opinnoista oli pitkästä aikaa hyötyä sukututkimusmystien parissa (GC5PGAB, GC5PGAG, GC6BAK7). Kissanviikset (GC5HDGZ) ja Kutsukaa Tohtori! (GC5Y985) vaativat oivallusta, joka tällä kertaa oli jälkimmäisen kohdalla vähän tiukassa – kunnialaukaukset kanuunalla leonoirille, jolla ensin välähti – ja Morseatusta (GC51AP9) olisi vaatinut vielä hieman enemmän kehittelyä ennen salaliittoteorioiden tielle lähtemistä. Tekijän vinkin jälkeen huomasimme, että oikeilla jäljillä jo nuuskittiin, mutta ei ymmärretty, mitä oli löydetty. Ensi kerralla viisaampana tällaisten kimppuun.

Reissusta jäi reppuun joitakin uusia niksejä ja paljon hyviä muistoja. Jälleen kerran antoisa päivä huitsin nevanderissa. Näitä lisää!

Paikoillanne, valmiinanne… kohta lähtee

Romppalasta Uimaharjuun kulkee tie, jonka varrelle on perustettu melkoinen määrä kätköjä. Jos en pysähdy kertaakaan, kierrän lenkin parissa tunnissa. Aikaa on varattu kymmenen tuntia.

Ennen kuin päästään siihen, että avain kiertyy virtalukossa, on reissun suunnitteluun kulutettu jo useita tunteja. Mystejä on ratkaistu yhdessä ja erikseen. On tutkittu karttoja, kätkökuvauksia ja erityisesti terraimia – tarvitaanko tikkaat? Entäs kumpparit? Sveitsiläinen linkkari?

Viimeistä mystiä varten piti jo kysellä tuuppausta tekijältä. Vielä on toinen, sarjaan kuulumaton, ihan siinä hilkulla, ratkeaako, vai tarvitaanko apuja.

Toiseksi viimeinen pocket query on jo tulilla. Enää sovitaan eväistä ja pakataan reput. Lauantaina, jos ei taivas putoa, päästään asiaan.

Työmatkakätköilyä Oulussa

Viidellätoista eurolla saa matkustaa peräti kahdeksan tuntia Onnibussin kyydissä. Oi sitä onnea, kun viimein sai oikaista koipiaan Oulun linja-autoaseman pihalla. Koipia oikaistiin tietenkin ripeästi lähimmän kätkön suuntaan, olinhan liikkeellä leonoirin kanssa.

Veren kofeiinipitoisuus oli molemmilla laskenut huolestuttavan alas, mikä ei lieventänyt sitä pettymystä, jonka tyytyväisenä nollapisteellä lepäilevän jästin näkeminen aiheutti. Parveilimme hetken kätkön tienoilla, mutta totesimme tilanteen pian mahdottomaksi: jästi oli nähtävästi juurtunut paikoilleen ja lisäksi kahvia ja jotain ruokaa olisi saatava mieluiten heti.

Pikainen pysähdys hotellilla ja reippaasti Rotuaarin suuntaan. Örtin vieressä kahvia särvittäessä oli hyvä hetki suunnitella reitti illanviettopaikkaan. Marmoripallon luona käytiin tekemässä silmämääräisiä arvioita, jotka toivottavasti riittävät loggaukseen, tuomiokirkon kupeesta noukittiin tradi ja illanviettopaikan läheisen kätkön havaitsimme jästityksi.

Denarin väistämättömyydestä

Hotelliin palattiin illan pimetessä huolellisesti suunniteltua georeittiä pitkin. Rannoilta haalimme muutamat tradit ja yhden denarin, kun yliopiston fuksit olivat pesiytyneet iltaa viettämään pilkulleen väärään paikkaan.

Eniten jäi harmittamaan 5 siltaa yli virran -multi (GC6KKTZ), johon mielestämme saimme kaikki välipisteet oikein, mutta loppulaskuista aivan höpöjä. Vähän aikaa viileässä illassa puistonpenkillä värjöteltyämme nielimme tappion karvaan kalkin ja läksimme nukkumaan. Aina ei voi onnistua, se kuuluu lajiin.

Linnanmaan aarteet

Ouluun meidät toi muuan töihin liittyvä seminaari, joka järjestettiin Linnanmaan kampuksella. Ohjelma alkoi 8.30, mutta istuimme paikallisbussissa jos seitsemän jälkeen, että varmasti ehditään tyhjentää tienoo ennen työpäivän alkua.

Kyllä kannatti. Kampuksella on pari sen verran upeaa kätköä, että oksat pois.

Verryttelimme mystillä, jonka leonoir oli ratkaissut ja johon minulla oli jo lähes kaikki ainekset kasassa (GC16ZGX Tieteen kätköissä / Hiding in Science). Siipeilin silmää räpäyttämättä.

oulumysti.jpgSeuraavaksi paikansimme viattomalta kuulostavan tradin Oulun kaupunginosat – 78. Linnanmaa (GC61MZ9). Favojen määrä ja kenttämysteeriattribuutti antoivat odottaa jotain tavallisesta poikkeavaa ja T1/D5 vain lisäsi kiinnostusta.

Itse kätkö löytyi helposti. Avaaminen oli sitten jotain eri toista. Onneksi olin taannoisella megareissulla opiskellut parin pulmalaatikon avaamista ja pystyin esittämään hypoteesin siitä, mitä kätkössä mahdollisesti piilee.

Tieteen parhaiden periaatteiden mukaisesti alistimme hypoteesin empiirisiin kokeisiin, joiden perusteella leonoir kehitteli uuden, parannellun hypoteesin. Kolinaa, ruminaa, kiihtynyttä supattelua, ja perhana, sehän aukesi! Favo heltiää molemmilta tälle kätkölle.

Ainut oikea aika tämän noutamiseen lienee ns. ennen sianpieremää, on nimittäin aivan keskellä aivan kaikkea ja porukkaa epäilemättä riittää pitkin päivää.

Kuinka piilotetaan large julkiselle paikalle

Vain viimeaikainen hellämielisyyteni ja löytämieni kätköjen hyvä taso estivät minua antamasta favoa myös seuraavalle, From JKL with a twist -tradille (GC61ZG0). Kätkö on piilotettu yliopiston kampukselle parkkipaikan viereen ja ylittää häijyydessään ja oveluudessaan suurimman osan tähänastisista löydöistäni.

Kätköä on mahdotonta kuvailla lähemmin spoilaamatta sitä, joten voin vain kehottaa hankkiutumaan paikan päälle twistaamaan. Suositeltu käyntiaika olisi virka-ajan ulkopuolella, hämärissä.

Loppupäivä menikin seminaarissa istuessa. Vielä ennen Onnibussin syövereihin sukeltamista kävimme pyrkimässä linja-autoaseman kätkölle, mutta jästimäärä oli vain lisinyt. En tiedä, milloin tälle kätkölle pääsisi – ehkä aamuyön hiljaisina tunteina.

Ouluun voisi vielä palata. Keskustassa jäi monta multia kopaisematta ja noutamatta yksi tradi, johon saatiin näköyhteys mutta ei kontaktia. Tuomiokirkolla oleva örttikin kutkuttaisi. Örteissä tosin on se huono puoli että ne tahtovat minulta jäädä loggaamatta. Rotuaarin pallo on seuraavana työlistalla.

…ja julkaisujonosta pois

Kyllä taas kulkee. Paikka, joka saturaatiotarkastuksessa oli vielä vapaa, ei enää olekaan vapaa. Tai on, mutta liian lähellä jotakin toista, ilmeisesti hiljattain putkahtanutta kätköä. Nopeat syövät hitaat ja enemmän.

Uutta matoa koukkuun: vapaata kuuluisi löytyvän lähitienoilta. Kunhan on kätkön tekijälläkin vapaata, alkaa uuden kätköpaikan nuuskinta. Peukut pystyyn.

Vihdoinkin julkaisujonossa

Enpä ihan arvannut mutkien määrää mystintekoon ryhtyessäni.

Keksi tehtävä – ei ongelmaa!

Laadi tehtävä. Tarkasta, muotoile, tarkasta, anna levätä yön yli, yritä itse ratkaista uudestaan. Kiroile, muokkaa. Tarkasta.

Hylkää pariksi viikoksi kevätkiireiden vuoksi. Havahdu kauhistuneena siihen, että parista viikosta tulikin kuukausi.

Etsi paperi. Yritä taas ratkaista, kirjoita tällä kertaa ratkaisu muistiin.

Yritä esittää mysti kompaktisti kätkökuvauksessa. Hio ja ährää päivätolkulla.

Ai niin, GeoChecker!

Juokse vielä hysteerisenä gps:n kanssa etsimässä koordinaatteja. Oisko ne nyt nämä. Entä jos heittää pahasti, pitäiskö vielä yrittää? Kätkön löytämisen haasteellisuus hupenee kätköttäjän ravaaman geopolun syvetessä.

Lauantaiaamuna pääläri kahvia ja koneelle. Raivokasta työskentelyä jokunen tovi ja klik klik – sinne meni. Viimeinkin. Kiittimet ristiin, että kaikki tosiaan on ok.

Seuraavaa kätköä tiedän ryhtyä puuhaamaan sellaisena aikana, jolloin ei ole kovin paljon muuta kiireellistä tekemistä. Pääsee keskittymään.

GC43M5T 40 mysteerin haaste

Monen joensuulaismystin lokikirjasta löytyy pääasiassa lyhyitä mainintoja 40 mysteerin haastepäivästä: logattu yhteisnimimerkillä tätä-ja-tuota, hirveä kiire, nyt ei jouda kirjoittamaan enempää eikä muistakaan mitään, kun pitää juosta seuraavalle mystille, mutta kyllä on kivaa.

Pitihän se sitten itsekin salakan haasteeseen tarttua työkaveri leonoirin yllytyksestä keväällä 2015. Varsin helppo oli puhua mukaan myös ulkomaanvahvistuksemme kyrasantae. Kombinaatio on liki jumalallinen: leonoir hallitsee kiipeilyn, kyrasantae matematiikan ja minulla on auto.

Hyvin suunniteltu on puoliksi löydetty

Mysteerejä ratkottiin pitkin kevättalvea kaiket illat härskisti myös ympäristön osaamista hyödyntäen. Työpaikan kahvihuoneen porukasta löytyi asiantuntemusta Selekosten sanoissa (GC5JCK0) ja muissakin sanatehtävissä (mm. GC52B29).

Vanhan liiton jääränä kokosin ratkaistuja mystejä ensin pieneen muistikirjaan koordinaatteineen päivineen. Papereita pyöri myös irtolehtinä kansioissa ja pitkin työpöytää. Kun viimein maltoin opetella oikeiden koordinaattien syöttämisen ja listojen tekemisen, alkoi elämä kummasti helpottua.

Muutaman kuukauden uurastuksen jälkeen koossa alkoi olla tarvittava määrä ratkaistuja ja hakemattomia mystejä. Tasan neljäänkymmeneen ei uskallettu tyytyä jästimis- ja puusilmäilyriskien vuoksi, vaan vedettiin samalla vauhdilla parikymmentä yli minimin. Lisähankaluutena oli yhteisten ratkaistujen mutta hakemattomien löytäminen.

Järjestäytymättömyyttämmekinköhän tuli viipyiltyä

Epäilys ajan riittämisestä kyti vahvana. Joitakin purkkeja käytiin jopa etukäteen etsimässä, ettei vaan pala aikaa pöljäilyyn. Ennakkoaavistus osui oikeaan: noutoreissulle startattiin varhain sunnuntaiaamuna, sillä muutama mysti oli tarkoitus noukkia aivan Joensuun keskustasta, ja viimeiset purkit kaiveltiin esiin silmät ristissä hieman yli 12 tunnin kuluttua.

Olisi joko selvitty nopeammin kotiin tai löydetty enemmän kätköjä, jos reittisuunnitteluun olisi panostettu enemmän. Kyrasantae kyllä askarteli nettiin hyvän kätkökartan, josta näkyi, missä kaikille yhteiset hakemattomat mystit olivat, ja sen pohjalta olisi kyllä pystynyt suunnittelemaan ajoreitin, mutta eihän sitä sitten leonoirin kanssa saatu aikaiseksi. Ajeltiin summamutikassa ristiin rastiin.

Ruokahuolto ja kuljetuspalvelut sen sijaan toimivat moitteettomasti, sillä ne oli ulkoistettu geomiehelle, joka kärsivällisesti kuskasi meitä paikasta toiseen, huolehti ruoka- ja vessatauoista ja auttoi purkeilla, joiden noutamiseen tarvittiin ulottuvuutta. Aivan korvaamaton apu, tällainen kannattaa ehdottomasti hankkia, ellei jo löydy omasta taloudesta.

Virkavaltakin saatiin paikalle, kun huolestunut kansalainen tulkitsi etsintämme yritykseksi murtautua muuntajaan. Lyhyt selonteko muuntajan ropeloinnin syistä onneksi riitti – aika oli kortilla! – ja pääsimme jatkamaan kierrosta. Mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun sama partio tavattiin kohta rannalta koiranuittopuuhista. Eivät onneksi jästineet meiltä siinä lähistöllä ollutta kätköä, vaan matka pääsi jatkumaan totutun rivakasti.

Pienen ihmisen osaamisen iloa

Päivän saldo oli minulla 53 löydettyä mystiä ja parit kohdalle osuneet tradit päälle. Kopioin saman alkulauseen kaikkiin loggauksiin, mutta yritin pinnistellä jotain sanottavaa edes mystistä, jos ei purkilta ollut jäänyt mitään mielikuvaa. Harmittelin, etten ole ahkerampi valokuvaaja – jonkinlainen kuvakertomus olisi ollut paikallaan muistin tueksi.

Tarkempien loggausten tekeminen olisi vaatinut sanelukoneen, sillä pitkiin kirjoitustehtäviin ei reissussa jäänyt aikaa. Erityisesti lähellä toisiaan olevat kätköt puuroutuivat  mielessä auttamatta ja jäipä minulta pari kätköä kokonaan loggaamattakin, ennen kuin vertasin toisten löytölistoja omiini. Outoa kyllä myös osa mysteistä oli palannut takaisin mysteereiksi, joten niistäkin oli joskus vaikea keksiä mitään sanottavaa.

40 mysteerin haastekätköä logataan näemmä ympäri vuoden ja loppupurkin sijainnista johtuen myös ympärin vuorokauden; ellei omaa vallan poikkeuksellisia häivetoimintakykyjä, purnukka pitää hakea kukonlaulun aikaan tai iltamyöhään.

Parasta haasteessa oli tietenkin mysteerien ratkominen. Aloittelijalle monen mystin ratkaisu tuli vastaan ensimmäistä kertaa, ja paljon tuli opittua. Kun noutopäiväkin vielä kamppailee Ralli-Railin kanssa ykkössijasta lysteimpien kätköilypäivien joukossa, niin voipi suositella muillekin.