Kiilopään mega 2017

Jostain syystä tuli pakottava tarve hankkiutua Kiilopäälle megaan. En varsinaisesti perusta suurista ihmisjoukoista ja miiteissä käyminenkin on harventunut viimeisen vuoden aikana – tai no, oikeastaan loppunut kokonaan.

Kiilopää kuitenkin houkutteli paikkana. Näin pohjoisessa olen viimeksi käynyt muutama vuosikymmentä sitten pienen Corollan takapenkillä. Muistoiksi jäivät Kaunispäältä ostettu kesähattu ja joitakin valokuvia matkan kohokohdista: poroja tiellä, liukumäki leirintäalueella, Hammerfestin viimeinen jyrkänne.

Kuljetus, majoitus, innostus

Varmistin selustani jo syksyllä varaamalla tunturihotellista huoneen. Kevään mittaan kuitenkin aukeni mahdollisuus yhdistää kyytejä ja majoituksia leonoirin kanssa, ja matkaan lähdettiinkin moottoripyörän sijasta kotilolla, mikä oli onnellista sillä kevät ja alkukesä olivat todella koleita. Koska kotilon mukana saimme kärsivällisen kuljettajan, matkan varrella vihertää nyt melkein jokaisessa kunnassa.

Kesken kiivaimman kätkölistojen teon, vain muutamaa päivää ennen lähtöä, leonoir bongasi kohtalokkaan Gigamegamättö-relaation (GC6V6Z9). Muun elämän aikataulut menivät samoin tein uusiksi ja alkoi järjetön sana-arvonta, joka jatkui aamukahvipöydässä, työpaikan lounastunnilla, illalla kotona, matkalla Rovaniemelle, matkalla Kiilopäälle ja vielä Kiilopäälläkin myöhään iltaan saakka. – Relaatioita olemme hyvästä syystä koettaneet vältellä sen jälkeen kun ensimmäinen porukalla ratkottu vei yöunetkin. Se on muuten edelleen noutamatta.

Kätkön tekijälle piti hätäpäissään viestittää siinä vaiheessa kun puuttui enää kolme sanaa, ja viimeisen ruudun täytyttyä paiskauduimme vielä Laanilaan yökätköille adrenaliinipiikin siivittäminä. Voitto!

Kuinka massa haihtuu tunturiin

Megaan menimme järjestäjien suosituksesta yhteiskuljetuksella. Olin lupautunut päivystämään labrakätköillä, mikä osoittautui odottamattoman helpoksi: kiersin labrat, minkä olisin tehnyt joka tapauksessa, ja katsoin, että kaikki toimii. Ns. talkootyö tuli siis tehtyä jopa hävettävän vaivattomasti.

Pelättyä tungosta ei Kiilopäällä päässyt syntymään. Bussilastillinen kätköilijöitä hajautui nopeasti isolle piha-alueelle, labroja kiertämään ja tunturiin. Kiilopään huipulle suuntasimme itsekin heti, kun labravuoro oli ohi. Alkuiltapäivä osoittautui hyväksi valinnaksi: oman pienen seurueen lisäksi tunturin laella oli vain pari muuta ihmistä. Kahvitauko, tovi valokuvien räiskimistä, ja sitten takaisin porrasharjoituksiin.

siulaaSää oli tämänkesäiseksi suorastaan lämmin, vaikka vain viikko sitten Kiilopään webkamerassa vielä näkyi hankea. Loppupäivä meni Siula-kätköjä kierrellessä. Kiireetön taapertelu poluilla teki hyvää ja kieltämättä kartutti kätkökertymääkin varsin mukavasti. Kiilopään huiputuksen jälkeen jalat olisivat kuitenkin kaivanneet paitsi palautumista, myös venyttelyä; juoksuharrastukseen tuli tämän reissun jälkeen viikon tauko. Kannatti siitäkin huolimatta.

Välimatkan päästä

Mega oli kuljetun matkan, maisemien ja elämysten sekä kieltämättä myös megaa edeltäneen tiukan työrupeaman ansiosta melko tyhjentävä elämys. Kätköilykipinää jäi ja Porvoon cache con oli jo puolivakavassa harkinnassa, ennen kuin järki kotiutui. Porvoon reissun sijaan olen sittemmin pyörinyt lähiseutujen kätköillä, mistä ehkä tuonnempana lisää.

En tiedä, mikä megaan vetää. Ehkä se on enemmänkin itse ajatus kuin sen toteutus: haluaa osallistua johonkin harrastusta juhlistaakseen, vaikkei oikeastaan halua viipyä siellä kovin pitkään. Nimi kirjaan, vähän tunnelman haistelua ja kohta jo liikkeelle kohti uusia kätköjä. Luultavasti megojen suurin anti minulle on se, että saan luuni raahattua käymättömiin paikkoihin. Niitähän vielä riittää.

Mainokset

Mega Finland 2016 – Sea Sand Sun Kalajoki

  • 57 löydettyä kätköä – aika vähän kilometreihin nähden, mutta piti välillä ajaakin
  • 800 km Joensuusta Kalajoelle ja Kruunupyyn kautta takaisin
  • 2 ajopäivää
  • 11 tuntia tien päällä / ajopäivä
  • 2 kätköilijää
  • 1 megapäivä
  • 7 kätkötyyppiä megapäivänä – oma ennätys!
  • 1 000 000 hyttystä

Matka sinne ja takaisin edettiin rusinat pullasta poimien: missä eniten favoja, sinne geobiilin keula. Tällä menetelmällä pääsin osallistumaan ennätysmonen kenttämysteerin ratkontaan, joskin pääasiassa sivustakatsojana. Olenpahan taas jonkin verran viisaampi kaiken maailman pirunnyrkkien availussa.

Toinen keskeinen tavoite oli saada mahdollisimman monta kuntaa ja maakuntaa vihreiksi. Vihreä alue laajenikin mukavasti länteen päin, ja maakuntakartallakin tapahtui pientä edistystä.  kuntakartta

Lisäksi henkilökohtainen tavoite tonnin rikkomisesta toteutui, joskin niukin naukin: kotiin päästyä saldo oli 1007.

Merta, hiekkaa ja aurinkoa

Itse megatapahtuma oli kiireettömän tuntuinen ja hyväntuulinen. Paikkana Kalajoki tuntui olevan nappivalinta. Pienellä alueella oli jo valmiiksi paljon erilaisia kätköjä ja hiekkasärkillä kyllä kelpaa järjestää yleisötapahtumia. Sateen sattuessa ei ehkä olisi jäänyt näin häikäistynyt mielikuva, mutta ei satanut ennen kuin pois lähtiessä.

Ensikertalaisena en pysty vertaamaan aiempiin vastaaviin tapahtumiin. Sen verran hyvä mieli tästä jäi, että ensi kesän Kiilopään mega on ankarassa pohdinnassa, vaikka osuukin töiden kannalta huonoon ajankohtaan.

Ainut harmitus oli, ettei tullut varattua riittävästi aikaa. Kaksi yötä Kalajoella olisi mennyt aivan hyvin, ehkä kolmaskin. Olisin halunnut kiertää traileja, ajella rannikolla ja vain istua terassilla ihan kaikessa rauhassa. Täytynee palata takaisin jonakin kesänä.