Hilavitkuttimia ja hifistelyä: kätköilijän työkalupakki

WP_20160416_09_39_37_Pro.jpg

Geokätköily on siitä hieno harrastus, että siihen saa uppoamaan juuri niin paljon rahaa kuin haluaa.

Aloittaminen on lähes ilmaista lukuun ottamatta älypuhelimen ja nettiyhteyden kustannuksia. Maksuttomia kätköilysovelluksia on hyvin saatavilla ja niillä pärjää vallan mainiosti. Hard core -jäärä voi myös taituroida paperikarttojen ja kompassin kanssa.

Kätköilijäksi rekisteröityminen on ilmaista. Premium-jäsenyyden ehtii hankkia sitten jos harrastus näyttää jatkuvan ja hieman vakavoituvan; noin 30 euron sijoituksella saa näkyviin jonkin verran enemmän kätköjä ja tarkempia tilastotietoja omista löydöistään.

Periaatteessahan tämä on ihan ilmaista

Pikkuhiljaa asiat tietysti alkavat riistäytyä käsistä. Ensi vaiheessa löydät itsesi rautakaupasta tai autotarvikeliikkeestä katselemassa rautalankoja, teleskooppivartisia peilejä ja magneettikärjellä varustettuja keppejä, joita jotkut tahot kuuluvat käyttävän myös metallisten pikkujuttujen poimimiseen auton moottoritilasta.

Miitissä bongaat kanssakätköilijöiltä upeita geokolikoita ja reissaajia. Mistä noita hihamerkkejä saa? Onpa käytännölliset viilto- ja pistosuojahanskat, mistä ostit? Tuommoinen sveitsiläinen linkkari on kyllä saatava.

Bensaa alkaa palaa ihan eri malliin sitten, kun asuinpaikkasi lähiympäristö on jo putsattu. Vapaa-aika kuluu eri paikkakunnille suuntautuvilla kätköilyreissuilla ja omien kätköjen huoltokierroksilla. Kun kännykkä hälyttää uuden kätkön julkaisusta, ampaiset liikkeelle vaikka keskellä yötä.

Mopo keulii ja sitten se karkaa

Totaalisen hurahduksen koettuasi onkin sitten vain taivas rajana. Lomareissut suuntautuvat kätkörikkaille alueille tai megamiitteihin. Pysähdyspaikat valitaan kätköjen saamien suosikkipisteiden mukaan. Autoksi vaihtuu maasturi ja käsivarteen tatuoidaan oma TB.

Lopulta kännykän korvaa viimeisintä huutoa oleva gps-laite, jolla on yhteys kaikkien tunnettujen satelliittijärjestelmien lisäksi myös ulkoavaruuden muukalaisiin ja maasäteilyn lähteisiin. Lisäksi siitä löytyy infrapunavalo, Webasto ja kompakti hydraulinosturi.

Mainokset

Vaatii apuvälinettä, osa 2

Siellä se pilkottaa. Kannen perusteella sanoisin, että löytöni on pieni kierrekorkkinen lääkepurkki, jonka kanteen on kiinnitetty lyhyt ketju. Tekisi mieli huutaa ääneen.

Olen lähtenyt pääsiäisen kunniaksi pikku kävelylle ja rempseästi jättänyt geokätköilylaukun kotiin. Mitäpä sitä attribuutteja katselemaan!

Nollapisteellä sitten tuijotan synkkänä puun kylkeä ja mietin, miten helkutissa saan pilleripurkin tongittua viitisentoista senttiä syvästä kolosta, jonne ei mahdu kolmea sormea enempää kerralla.

koloLuontoäidin huomaavaisesti ympärilleni sirottelemista apuvälineistä ei ole purkin selättäjäksi ja ainut apuvälinettä etäisestikään muistuttava esine on toppatakin taskusta löytyvä koirankakkapussi. Sitä en sentään tarvinnut, vaikka ns. paskahalvaus olikin kohtalaisen lähellä.

Varttitunnin tikuilla ja oksanpätkillä puun koloa koverrettuani tuli mieleen että jäähy voisi tehdä terää. Pikku hetki puhaltelua ja hermoja rauhoittava kiertokävely puun ympäri. Näillä välineillä ei tule kesää. Eikö oikeasti löydy muuta?

Vielä viimeinen yritys puunsäleitä lennättäen ja sitten oikeutetun närkästyksen vallassa lampsimaan takaisin luontopolulle päin. Siinä hangessa kahlatessa alkoi punainen huntu silmien edessä vähän hälvetä ja kun katselin uusin silmin ympärilleni niin vot – pelastus löytyi.

Jokaisella geokätköilijällähän pitäisi olla aina mukana rautalankaa. Nyt löytyi rautalankaa huterasta kalastusmajasta, jonka räystäisiin joku oli ripustanut ihrapalleroita tipusille ruuaksi. Nappasin langan lainaan ja nelistin takaisin nollapisteelle.

Rautalanka koukkuun, koukku ketjuun ja purkki puusta pois. Stoalaisen tyynesti nimi kirjaan, purkki puuhun ja lanka takaisin räystääseen. Kas näin helposti se käy kun osaa (ja että sitä osaakin joskus olla idiootti).