Kevätriemua Patvinsuolla 20.5.2017

Suomen luonnon päivä herätti talviuniltaan myös geokätköilijä Ipasan. Syksy meni ihan muissa askareissa eikä kätköille lähteminen oikein innostanut myöskään Pohjois-Karjalassa pitkälti toukokuulle jatkuneen talven aikana.

Termisen kevään alkamista läksin juhlistamaan Patvinsuon kansallispuistoon. Villiinny keväästä -teemainen tapahtuma järjestettiin Suomun luontotuvalla, jossa oli mm. mahdollisuus koeajaa moottorikäyttöinen maastopyörä tai fatbike. Panostin kuitenkin ympäristöön tutustumiseen jalkapelillä, olinhan ensimmäistä kertaa paikan päällä. Pieni lahjatavarapuoti ja näyttely oli nopeasti katsottu, ja sitten tuli nälkä.

Lakkapolulla suo tutuksi

P-pitkosSuomulla särvittiin kahvit ja syötiin ensimmäinen erä eväistä vielä jääpeitteisen Suomunjärven rannalla ennen parituntista, tietopainotteista opastettua suokävelyä. Tapahtumainfoon tutustuminen kannatti jälleen: kumikengät, joita suositeltiin, olivat Lakkapolulla todella tarpeen. Patvinsuon nevoilta lumipeite oli sulanut vasta pari päivää sitten sateiden myötä, ja pitkospuilla saimme aika ajoin kahlata nilkkoja myöten vedessä. En ollut tiennytkään, että suolla voi virrata vesi jokena – mehtäsuomalainen oppi uutta.

Vahingossa kätkölle

Opastetun retken jälkeen mieli paloi vielä reippailemaan semminkin kun tietopainotteinen suoretki tarkoitti verkkaista etenemisvauhtia. Päätimme pistäytyä vielä lintutornilla. Kurkilahdesta Teretinniemen lintutornille kertyy matkaa 3-4 kilometriä suuntaansa, ja parkkipaikan kyljessä sijaitsevat sopivasti sekä kenttäkeittiö että saniteettitilat elikkäs ulkohuussi. Hyiseksi äityneessä tuulessa mutustelin viimeiset eväät ja siunasin näkemääni vaivaa litran vesipönikän raahaamisessa.

Pitkospuita pistellessä alkoi mukavasti jo tulla lämmin ja aivot raksuttivat laiskasti tyhjäkäynnillä, kunnes jotain kovin tutun oloista osui silmiini. Tuohan näyttää ihan… voisiko se olla…

P-loggaus

Kuva: Emma Hahl

Harvoin löytää kätköä etsimättä. Minunhan ei pitänyt tällä retkellä kätköillä ensinkään, sillä olin jästiseurassa liikkeellä ja ymmärrän varsin, ettei kaikkia aina huvita penkoa lahopuita ja pitkospuiden alusia. Reitti kuitenkin läväytti nyt pöydälle sellaisen tarjouksen, ettei siitä voinut kieltäytyä. Loikka pitkospuilta suon puolelle ja loggaus on tosiasia!

Syrjähypystä virkistyneenä aivot alkoivat palata kesälomalta takaisin töihin ja ehdottivat, että tarkistaisin, mahtaako kyseessä olla yksittäinen purkki vai peräti trailin osa.

Trailihan se! Ihanan houkutteleva jono Patvinsuon tunnuseläimen, karhun, mukaan nimettyjä kätköjä. Muutaman kerkesin noukkia ennen lintutornia ja viimeisen vielä autolle palattua ihan parkkipaikan lähistöltä.

Odottamaton geoelämys kruunasi luonnon päivän ohjelman. Onneksi Patvinsuolle jäi vielä monta noutamatonta kätköä. On hyvä syy palata tänne takaisin. Suomun luontotuvalla voi myös yöpyä ja saunoa – rohkenisiko jopa yön yli viipyä?