Romppalasta Uimaharjuun

Geokärryn tankki täyteen ja startti kotipihasta klo 8. Matkan varrelta leonoir ja outitee kyytiin ja keula kohti pohjoista. Tavoitteena hujauttaa Romppalasta Uimaharjuun vievä tie ja poimia sen varrelta ja seutukunnalta nelisenkymmentä kätköä.

Reissua on tietenkin valmisteltu huolellisesti jo useita viikkoja. Tiimi on koottu, suljettu FB-ryhmä perustettu, mystejä ratkaistu, kätkökartta tulostettu, suunniteltu eväät ja varusteet ja aikataulu. Reitin varrella ei juuri ole ruoka- tai huoltopaikkoja, joten realistit valmistautuivat myös puskareissuihin.

Kuntoiluksi menee

Kohtuuhaastavia mystejä reitillä on riittävästi tuomaan tikkuja kynsien alle, ja kun eivät maastotkaan helppokulkuisimmasta päästä ole, saatiin hymynaamojen eteen vääntää tosissaan. Kotoa kotiin kertyi minulla kilometrejä noin 150 ja tunteja kymmenen pintaan.

Etukäteen katsottiin, että yli kolmosen ei terraimissa mennä, joten tikarappuset ym. järeämmät varusteet jätettiin kotiin. T3 tarkoittaa kuitenkin jo pientä pinnistelyä, tämän reissun kätköillä mm. kiipeilyä kallioiden ja kaatuneiden puunrunkojen yli. Jyrkkiä mäkiä ja polutonta metsää osui eteen parillakin rastilla. Outiteen kuntoilukoje laski meille 14 km kävelyä ja 19 kerroksen nousun.

Villiä luontoakin viuhahti tien yli; myöhemmin varmistui, että kyllä se ahma oli eikä supikoira. Isompia eläimiä ei sentään nähty, vaikka korvessa niitäkin varmasti liikkui.

10_19_2016-7_51_14-pmPäivän helmi

Suuri osa kätköistä löytyi helpohkosti, kunhan ensin päästiin nollapisteelle asti. Ehdottomasti eniten töitä teetti ja ruhtinaallisimmin palkitsi multi My name is Kätköilijä, Geo Kätköilijä (GC2WJHC), joka on kerännyt tähän mennessä 50 favoa aivan syystä. Valitettavasti kätkön huippusalainen luonne estää minua kuvailemasta sen etsintää tämän enempää, mutta siteeraan itseäni loggauksesta: ”Favo, aplodit, ilotulitus ja oma liputuspäivä annetaan tälle kätkölle.”

Jästejä!

Herajärven retkeilyreitti -kätkölle kurvatessa luulin meillä olevan huonoa onnea, kun parkkipaikalla kökötti auto. Pysäköityämme autosta kömpi ihminen, joka kertoi, että pahempaa oli luvassa: olimme Vaarojen maratonin reitillä ja paikalle odoteltiin kärkijoukkoja. Suunniteltu kahvitauko siirtyi saman tien hieman tuonnemmaksi ja sukelsimme jästistä huolimatta kätkön perään, ennen kuin yleisöä saapuisi enemmänkin.

Mystiosasto tuottaa päänvaivaa

Antoisinta ja toisaalta hankalinta oli mystien ratkaiseminen. Alueella on peräti omintakeisia mysteerikätköjä, joiden ratkaisuun piti poikkeuksellisesti jo pyytää tuuppausta tekijöiltä. Yleensä emme ole tohtineet ronkua lisävihjeitä, mutta kun tänne asti lähdettiin, niin liikaa olisi kirvellyt jättää sikseen.

Takavuosien tuskaisista venäjän opinnoista oli pitkästä aikaa hyötyä sukututkimusmystien parissa (GC5PGAB, GC5PGAG, GC6BAK7). Kissanviikset (GC5HDGZ) ja Kutsukaa Tohtori! (GC5Y985) vaativat oivallusta, joka tällä kertaa oli jälkimmäisen kohdalla vähän tiukassa – kunnialaukaukset kanuunalla leonoirille, jolla ensin välähti – ja Morseatusta (GC51AP9) olisi vaatinut vielä hieman enemmän kehittelyä ennen salaliittoteorioiden tielle lähtemistä. Tekijän vinkin jälkeen huomasimme, että oikeilla jäljillä jo nuuskittiin, mutta ei ymmärretty, mitä oli löydetty. Ensi kerralla viisaampana tällaisten kimppuun.

Reissusta jäi reppuun joitakin uusia niksejä ja paljon hyviä muistoja. Jälleen kerran antoisa päivä huitsin nevanderissa. Näitä lisää!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s