Kuopiossa kätköillä

Työmatkan aikataulu näytti etukäteen varsin piukalta – yön yli reissu, jossa ohjelmaa ensimmäisenä päivänä klo 9-17 ja toisena klo 9-15, ruokatunnit 30 minuuttia, iltaohjelmaa klo 19 lähtien ja matkoihinkin rötväytyy pari tuntia suuntaansa.

Priorisointi on ajan henki. Lounaan voi syödä kävellessä, iltaohjelman voi unohtaa, ja jos aamiaistarjoilu alkaa 6.30 ja linja-auto noutaa hotellilta klo 8.30, niin siinähän on tehollista kätköilyaikaa jopa puolitoista tuntia!

Denarista on hyvä nousta

Ensimmäinen irtiotto ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Ruokatunti kyllä tärväytyi kokonaan KYS-kätkön (GC1PRWZ) etsintään, mutta lokikirjaan en vain päässyt käsiksi. Kirottu persjalkainen olomuoto ja kirottu työpukeutuminen eli uudet housut, joita ei raaski tärvellä.

Synkeästi vannoin seuraavan kätkön löytyvän. Sopivasti kävelymatkan päässä sijaitseva Ylijäämää ja reiän täytettä (GC6BM4Q) vaikutti lupaavalta laastarilta kirveleviin haavoihin, siispä kahvitunnilla jalat alle ja reikiä tutkimaan. Huolellisella rassauksella ja näkökulman vaihtamisella saavutettiin toivottu tulos ja ehdinpä vielä sen kahvinkin vetäistä. Tunnelma nousi noin miinus viiteen.

Illanvietto gepsin kanssa

Puijonsarveen päästyä tuulennopea vaihto arkivaatteisiin ja tyytyväisenä lämpimään kesäiltaan kävelemään. Gustav Raninin vanhalle myllylle (GC5FWJ6) osasin ilman gepsiäkin ja sieltä naatit kokoon saatuani tepastelin voitonvarmasti nollapisteelle.

Katkera denari! Aikani tökin ja longottelin vihjeen mukaista paikkaa, sitten kiersin jo taaksekin siinä toivossa että naatit heittäisivät, mutta ei. Tuumailua, kiroilua, luovutus, paluu takaisin, luovutus. Ei tänään.

Savolaeselle kätkölle (GC1P8Y3) lampsinkin sitten jo huomattavasti vähemmän reteästi. Mysti oli kyllä syntyperäisenä savolaisena vaivatonta ratkaista – erityisesti myhäilin kysymykselle numeron 33 tavujen määrästä – mutta kaksi denaria pohjalla veti mielen matalaksi. Tokkopa löytyy moiselta eläjältä.

Ensin tonginkin ihan väärästä paikasta. Sitten vähän raottelin muita vääriä paikkoja. Sitten tarkistin kätkön koon, ja syntyi ajatus. Vot sie! Siellähän se. Huila hevonen -reissaaja pääsi uuteen kotiin ja kätköilijä laukkasi uutta virtaa saaneena kohti seuraavaa koitosta.

Musikaalinen vesiperä

Soittolistan (GC1NJ2X) ratkaisin osittain omin voimin, osittain raskaampaan musiikkiin paremmin perehtyneen elämänsulostuttajan avulla. Tyytyväisenä siis tämän kätkön kimppuun, kun kerran olen sopivasti seutuvilla.

Itse kätkö ei sitten ollut minulle ihan plug and play. Paikallistin sijainnin muutaman metrin tarkkuudella ja tutkin ne paikat joihin viitsin käteni ilman hanskoja, peilejä ym. apuvälineitä tunkea. Perusteellisempaan penkomiseen en nyt tohtinut ryhtyä, vaan otin suosiolla denarin. Tähän asiaan palataan seuraavalla reissulla paremmin varustein.

Kun nostin leuan rinnuksilta ja loin silmät ylös taivaaseen, havaitsin, että on syytä ottaa muralähtö hotellille päin ennen kuin selustaan hiipineet mustat pilvet ennättävät keskustan ylle.

Matkalle sattui vielä pari onneksi vähän helpommin antautuvaa kätköä: Kuopion Tuomiokirkko (GCMECQ) pääsi kartuttamaan kirkkokätköjeni toistaiseksi sangen vaatimatonta sarjaa ja Snellmaninpuiston (GC2RPBF) nappasin käytännössä ikkunani alta.

Noin kaksi metriä hotellin kynnykseltä käveltyäni taivaat aukenivat. Aika pestä kädet ja tilata kylmä olut.

Sen verran jäivät denarit vaivaamaan, että aamu huusi paikkopurkkia. Kipaisin ennen nukkumaan menoa katsomassa 4 ensimmäistä kirkkoa -multin (GC3DYTG) lähtöpistettä ja unenpöpperössä tein pätevänä laskelmat. Eipä tarvise aamulla kuin noukkia purkki, myhäilin tyytyväisenä.

Buutti kaiken muutti

Aamulla priorisoin pitkin hampain salikäynnin (en tosin suosittele Puijonsarvessa) ja karkasin vasta reippailun ja aamiaisen jälkeen multin perään. Kun laskemani koordinaatit yllättäen vaativat kävelemään joitakin kymmeniä metrejä vetten päällä, piti ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja laskea uudelleen. Onneksi tuli kerrankin oltua kaukaa viisas ja otettua valokuva.

Seuraavan laskutoimituksen tulos toikin jo mukavan paljon lähemmäksi ja tennarit säilyivät kuivina logatessa. Vaan olipahan trafiikkia pätö aikaan! Oli koirankävelyttäjää, työmatkapyöräilijää, lapsukaisia lonimassa kouluun päin… pieni hetki viheltelyä, purkin palautus ja lipakasti tossua toisen eteen, ettei linja-auto jätä.

Aamun löydön siivittämänä sain vielä reissun viimeisen löydön Savilahdesta (GC63NJM). Täällä auttoi aiempien loggausten lukeminen. Löytö ei sentään ollut ihan niin puistattava kuin epäilin, mutta enpä olisi napannut kiinni, jos en olisi arvannut etsiä jotain vähän perinteisestä poikkeavaa. Hyvä lopetus tälle kätkömatkalle.

Paljon jäi Kuopioon vielä löydettävää, mm. yksi ratkaistu mysti, jonka nimeä en enää muista enkä koordinaatteja löydä, mutta tiedän, mistä loppupiste suunnilleen löytyy. Sitä kun ei tule opeteltua alusta pitäen kunnolla, niin koordinaatit ja kätkön tiedot eivät ole tallessa missään palvelussa vaan jossain paperilappusella ties missä. Tapaamisiin jälleen, kalakukkokaupunki.

Mainokset

Mega Finland 2016 – Sea Sand Sun Kalajoki

  • 57 löydettyä kätköä – aika vähän kilometreihin nähden, mutta piti välillä ajaakin
  • 800 km Joensuusta Kalajoelle ja Kruunupyyn kautta takaisin
  • 2 ajopäivää
  • 11 tuntia tien päällä / ajopäivä
  • 2 kätköilijää
  • 1 megapäivä
  • 7 kätkötyyppiä megapäivänä – oma ennätys!
  • 1 000 000 hyttystä

Matka sinne ja takaisin edettiin rusinat pullasta poimien: missä eniten favoja, sinne geobiilin keula. Tällä menetelmällä pääsin osallistumaan ennätysmonen kenttämysteerin ratkontaan, joskin pääasiassa sivustakatsojana. Olenpahan taas jonkin verran viisaampi kaiken maailman pirunnyrkkien availussa.

Toinen keskeinen tavoite oli saada mahdollisimman monta kuntaa ja maakuntaa vihreiksi. Vihreä alue laajenikin mukavasti länteen päin, ja maakuntakartallakin tapahtui pientä edistystä.  kuntakartta

Lisäksi henkilökohtainen tavoite tonnin rikkomisesta toteutui, joskin niukin naukin: kotiin päästyä saldo oli 1007.

Merta, hiekkaa ja aurinkoa

Itse megatapahtuma oli kiireettömän tuntuinen ja hyväntuulinen. Paikkana Kalajoki tuntui olevan nappivalinta. Pienellä alueella oli jo valmiiksi paljon erilaisia kätköjä ja hiekkasärkillä kyllä kelpaa järjestää yleisötapahtumia. Sateen sattuessa ei ehkä olisi jäänyt näin häikäistynyt mielikuva, mutta ei satanut ennen kuin pois lähtiessä.

Ensikertalaisena en pysty vertaamaan aiempiin vastaaviin tapahtumiin. Sen verran hyvä mieli tästä jäi, että ensi kesän Kiilopään mega on ankarassa pohdinnassa, vaikka osuukin töiden kannalta huonoon ajankohtaan.

Ainut harmitus oli, ettei tullut varattua riittävästi aikaa. Kaksi yötä Kalajoella olisi mennyt aivan hyvin, ehkä kolmaskin. Olisin halunnut kiertää traileja, ajella rannikolla ja vain istua terassilla ihan kaikessa rauhassa. Täytynee palata takaisin jonakin kesänä.