Lähiseutukätköilyä kesäloman ratoksi 1

Kun sää on liian kuuma neulomiseen ja perheen lomat iloisesti limittäin, kutsuvat lähiseutujen kätköt kesälomalaista.

kiihtelysvaara

Hetki karttojen pyörittelyä, päätös, lista kätköistä tulille ja pakkaamaan. Keittiön pöydälle lyhyt reittiseloste ja lähtöaika siltä varalta että omainen joutuisi selittämään viranomaisille viimeisiä tiedettyjä olinpaikkojani; eihän sitä koskaan tiedä. Kätkölista Garminiin, bensaa tankkiin ja keula kohti eksoottista Kiihtelysvaaraa.

Autosuunnistusta ilman kartturia

Ensimmäisen listalla olevan kätkön jästivät Gulfin asiakkaat ja seuraavasta hurautin iloisesti ohi – gepsi piippasi juuri kun kurvasin shikaaniin Murtojärven rannalla. Siinä olisi kartturi ollut tarpeen, mutta minkäs teet.

chippewaJuottovalkamaa lähestyessäni pelasin sen sijaan varman päälle ja pysähdyin kartanlukuun linja-autopysäkille. Onnistunut paikannus mahdollisti nopean hymynaaman kartalle. Suoritusta siivittivät miljoonat paikalliset itikat, jotka taisivat soittaa vielä serkkunsakin paikalle turistia ihmettelemään.

Chippewa Rangen tiluksilla olevalle kätkölle osasinkin sitten opasteiden perusteella. Yksinäinen cowboy istui piharakennuksen portailla ja pari paikallista tarinoi kahvilan terassilla. Kamera tanassa ja gepsi taskussa lähestyin nollapistettä, mutta varovaisuus oli tällä kertaa turhaa: jästeillä ei ollut näköyhteyttä paikalle.

Palkitsin itseni toisesta peräkkäisestä löydöstä kahvitauolla. Samalla pääsin tutustumaan saluunan sisätiloihin. Baaritiskin luona odotti kolme satuloitua baarijakkaraa ja sisustus oli muutenkin johdonmukaisesti villiä länttä. Vain naisten vessa poikkesi tunnelmasta – siellä toimiani tiiraili Elvis.

Pysäköinnin piirinmestaruudet

paanukattoEtenkin yksin liikkuessa arvostan kovasti kätköjä, joiden lähitienoille pääsee tollompikin kuski kiroilematta. En ole niitä parhaita peruuttajia eikä autokaan oikein sovellu eräolosuhteisiin, joten aina on sydän kintaan peukalossa metsäautoteille mentäessä.

Hietajärven uimarannalle vievä kinttupolku vaikutti vähän epäilyttävältä, mutta palkitsi uskallukseni ruhtinaallisella kääntöpaikalla. Kätkökin löytyi raivokkaasta ilmapuolustuksesta huolimatta. Viipyilemään ei tehnyt mieli jäädä.

Joskus käytettävissä oleva tila osaa yllättää taajamakätköilläkin. Tyrkkäsin keulan Kiihtelysvaaran kylän liepeillä olevan vanhan pajan pihaan ja sitten alkoikin mietintämyssy tutista. Onneksi kylätie oli hiljainen eikä autonkääntöoperaatiolla silminnäkijöitä. Kätkö löytyi odottamattoman helposti eikä ollut se kaikkein tavanomaisin toteutus, mikä on aina hauska yllätys.

Kylältä löytyi vielä muutama varsin onnistunut piilotus. Keskiviikkoiltapäivänäkin raitilla oli rauhallista enkä joutunut väistelemään jästejä kuin kahdessa paikassa. Liikuntahallin kätköllä sentään (jalka)palloili nuorimies sen verran päämäärättömän oloisena, että jätin viivytys- ja harhautusyritykset sikseen.

Puhti loppuu, ajatus hyytyy

Nälkä alkoi jo ilmoitella tulostaan, ja vielä oli tarkoitus käydä kotimatkalla muutamat kätköt Satulavaarantien varrelta. Kaukana kumusi ukkonen. Ilma oli sakeaa kesästä ja helteestä. Autoon! Ilmastointi päälle!

Täytyy myöntää, että yksin kätköily ei ole harrastus hauskimmillaan. Seistyäni pienen ikuisuuden itikansyöttinä vesakossa tuijottaen harmaaseen lautaseinään ruuvattua lapiota kaipasin jo kovasti tuoreita näkökulmia edessä olevaan ongelmaan. Niitä ei ilmaantunut. Tappion karvas kalkki oli siis nieltävä ja matkan jatkuttava.

Kartturin puute kostautui Satulavaaran pikataipaleella, kun kaikki huomio meni tiellä pysymiseen. Synkeästi veikkailin, että se tälläkin kertaa hakematta jäänyt Itärallin multi suuntaisi varmaankin tänne päin. Gepsi piippasi kerran ja siihenpä se sitten jäi, kun perääni ilmaantui paikallisten humujen auto, joka mutkat muistavana arvatenkin olisi halunnut edetä vähän nopeammin.

Hurautin suosiolla ison tien varteen ja totesin, että taitaapa olla aika lähteä kotiin. Parin Niittylahden purkin jälkeen kenties. Huomenna sitten lisää.

Mainokset

…ja julkaisujonosta pois

Kyllä taas kulkee. Paikka, joka saturaatiotarkastuksessa oli vielä vapaa, ei enää olekaan vapaa. Tai on, mutta liian lähellä jotakin toista, ilmeisesti hiljattain putkahtanutta kätköä. Nopeat syövät hitaat ja enemmän.

Uutta matoa koukkuun: vapaata kuuluisi löytyvän lähitienoilta. Kunhan on kätkön tekijälläkin vapaata, alkaa uuden kätköpaikan nuuskinta. Peukut pystyyn.

Vihdoinkin julkaisujonossa

Enpä ihan arvannut mutkien määrää mystintekoon ryhtyessäni.

Keksi tehtävä – ei ongelmaa!

Laadi tehtävä. Tarkasta, muotoile, tarkasta, anna levätä yön yli, yritä itse ratkaista uudestaan. Kiroile, muokkaa. Tarkasta.

Hylkää pariksi viikoksi kevätkiireiden vuoksi. Havahdu kauhistuneena siihen, että parista viikosta tulikin kuukausi.

Etsi paperi. Yritä taas ratkaista, kirjoita tällä kertaa ratkaisu muistiin.

Yritä esittää mysti kompaktisti kätkökuvauksessa. Hio ja ährää päivätolkulla.

Ai niin, GeoChecker!

Juokse vielä hysteerisenä gps:n kanssa etsimässä koordinaatteja. Oisko ne nyt nämä. Entä jos heittää pahasti, pitäiskö vielä yrittää? Kätkön löytämisen haasteellisuus hupenee kätköttäjän ravaaman geopolun syvetessä.

Lauantaiaamuna pääläri kahvia ja koneelle. Raivokasta työskentelyä jokunen tovi ja klik klik – sinne meni. Viimeinkin. Kiittimet ristiin, että kaikki tosiaan on ok.

Seuraavaa kätköä tiedän ryhtyä puuhaamaan sellaisena aikana, jolloin ei ole kovin paljon muuta kiireellistä tekemistä. Pääsee keskittymään.