Hilavitkuttimia ja hifistelyä: kätköilijän työkalupakki

WP_20160416_09_39_37_Pro.jpg

Geokätköily on siitä hieno harrastus, että siihen saa uppoamaan juuri niin paljon rahaa kuin haluaa.

Aloittaminen on lähes ilmaista lukuun ottamatta älypuhelimen ja nettiyhteyden kustannuksia. Maksuttomia kätköilysovelluksia on hyvin saatavilla ja niillä pärjää vallan mainiosti. Hard core -jäärä voi myös taituroida paperikarttojen ja kompassin kanssa.

Kätköilijäksi rekisteröityminen on ilmaista. Premium-jäsenyyden ehtii hankkia sitten jos harrastus näyttää jatkuvan ja hieman vakavoituvan; noin 30 euron sijoituksella saa näkyviin jonkin verran enemmän kätköjä ja tarkempia tilastotietoja omista löydöistään.

Periaatteessahan tämä on ihan ilmaista

Pikkuhiljaa asiat tietysti alkavat riistäytyä käsistä. Ensi vaiheessa löydät itsesi rautakaupasta tai autotarvikeliikkeestä katselemassa rautalankoja, teleskooppivartisia peilejä ja magneettikärjellä varustettuja keppejä, joita jotkut tahot kuuluvat käyttävän myös metallisten pikkujuttujen poimimiseen auton moottoritilasta.

Miitissä bongaat kanssakätköilijöiltä upeita geokolikoita ja reissaajia. Mistä noita hihamerkkejä saa? Onpa käytännölliset viilto- ja pistosuojahanskat, mistä ostit? Tuommoinen sveitsiläinen linkkari on kyllä saatava.

Bensaa alkaa palaa ihan eri malliin sitten, kun asuinpaikkasi lähiympäristö on jo putsattu. Vapaa-aika kuluu eri paikkakunnille suuntautuvilla kätköilyreissuilla ja omien kätköjen huoltokierroksilla. Kun kännykkä hälyttää uuden kätkön julkaisusta, ampaiset liikkeelle vaikka keskellä yötä.

Mopo keulii ja sitten se karkaa

Totaalisen hurahduksen koettuasi onkin sitten vain taivas rajana. Lomareissut suuntautuvat kätkörikkaille alueille tai megamiitteihin. Pysähdyspaikat valitaan kätköjen saamien suosikkipisteiden mukaan. Autoksi vaihtuu maasturi ja käsivarteen tatuoidaan oma TB.

Lopulta kännykän korvaa viimeisintä huutoa oleva gps-laite, jolla on yhteys kaikkien tunnettujen satelliittijärjestelmien lisäksi myös ulkoavaruuden muukalaisiin ja maasäteilyn lähteisiin. Lisäksi siitä löytyy infrapunavalo, Webasto ja kompakti hydraulinosturi.

Mainokset

Geokätköilyn aloittaminen

Lupauduin geokollegan kanssa pitämään työpaikalla lyhyen harrastusesittelyn geokätköilystä. Helppo oli luvata, kun on aihe sydäntä lähellä ja siitä mielellään puhuu. Mutta mitä siitä kannattaisi kertoa?

Kätköilyn lisääntyminen ei nimittäin välttämättä ole vain hyväksi. Asiaan perehtymätön ja sääntöjä kunnioittamaton häslä saattaa pahimmillaan jopa vahingoittaa kätköä; tästä suosittelen lukemaan asiallista murinaa 62° 23° Tampere -blogista.

Kätköily leviää myös siinä mielessä, että kätköjä piilotetaan entistä julkisemmille paikoille ja näin ollen tietysti jästitään eli paljastetaan tahattomasti ulkopuolisille. Paljastuneessa purkissa eivät matkalaisetkaan enää ole turvassa.

Huonosti käyttäytyvät kätköilijät ärsyttävät myös kätköalueen asukkaita ja maanomistajia. Jos piilotuspaikka on kuin hunnilauman jäljiltä, näky ei ilahduta ketään.

Lista siitä, mitä on ihan äärimmäinen pakko tietää ennen kätkölle rynnistämistä:

  • mitä geokätköilyssä on tarkoitus tapahtua (hae koordinaatit, etsi kätköä, löydä kätkö ja loggaa käyntisi)
  • mitä sääntöjä on ja miksi olisi oikeasti hyvä että niitä noudatettaisiin
  • mistä tiedät, mitä etsit (attribuutit, koot, vaikeus- ja maastotähdet, kätkötyypit)
  • ja mistä voi tietää missä niitä kätköjä on.

Näillä eväillä voikin sitten suunnistaa ensimmäisen kätkön perään innosta vikisten. Tarkempaan perehtymiseen suositellaan tietysti ohjeiden lukemista ja sisäistämistä; suomenkielisiä ohjeita tarjoaa mm. Geocache.fi ja englantia sujuvasti taaplaavia opastaa Geocaching.com. Oman alueen kätköille parhaat vinkit saa osallistumalla miittiin.

Traili, tuo kätköilijän pikaruokala

En aluksi ymmärtänyt traileja lainkaan. Mitä itua on kylvää patikkapolun varteen 200 metrin välein kymmeniä D1/T1-filmipurkkeja? Trailissa jutun juju ei kuitenkaan ole löytämisen vaikeus. Traili on kestävyyslaji.

Neulansilmä vasempaan, 540 metriä nollapisteelle!

Ensimmäistä kertaa otin trailiin tuntumaa ratin takana, kuten Ralli-Railin teemaan kuuluukin. Reitti kulkee muutamia kymmeniä kilometrejä Pohjois-Karjalan mutkaisilla ja mäkisillä hiekkateillä ja vaatii onnistuakseen myös kartturin, ettei tule runkia.

Varusteisiin emme uhranneet tällä reissulla paljon ajatusta, autossahan kulkevat vähän heikomminkin suunnitellut pakkaukset. Tankin kuitenkin täräytin täyteen ennen lähtöä, sillä täällä päin maailmaa ei bensa-asemia ole ihan joka kulman takana.

punkkiPitkä, kuuma kesäpäivä, kaksi kartturia juoksee vuoron perään hakemassa purkkeja lepikosta, ja minä vaihdan vapaalta ykköselle, kakkoselle, kolmoselle, takaisin ykköselle… Ulkona taisin käydä kahdesti. Toisella kerralla toin tuliaiseksi hirvikärpäsen, toisella kerralla punkin. Karttureilla ei tietenkään mitään hätää.

Päällimmäisenä mieleen jäivät iloinen kesälomatunnelma ja pöllyävä hiekkatie, joka muistutti lapsuudestani. Yhtä sun toista tuli myös rallista ja erityisesti sen sanastosta opittua, vaikken mikään ammo olekaan.

Karjalan kunnailla kumpparit ku(u)rassa

aave3Elämäni toisen trailin kolusin kävellen. Aavetrailin pituus on ilmeisesti noin kahdeksan kilometriä. Joukkueeni uppuroi sitä viitisen tuntia pitkin ja joskus poikin Siprin soraharjuja, joilla vielä huhtikuun alkupäivinä oli monissa paikoin lunta pitkästi yli polven.

Yksin en tällekään reissulle lähtenyt ihan siltä varalta, että sattuisi jotain vielä mielenkiintoisempaa kuin satunnaiset pyrstölleen lentämiset, liukastelut ja umpihankeen uppoamiset. Ei meitä kaikkia kolmea ainakaan sama karhu syö, lohduttauduin.

Varusteita mietin ja myös ihan konkreettisesti punnitsin; tiedossa oli, että patikoitavaa riittää ja maasto on haastava. Lumen määrää en mitenkään osannut ennakoida, mutta kätköilykaverin suosituksesta valitsin jalkineiksi pitkävartiset Kontio-kumisaappaat. Valinta osoittautui viisaaksi.

Yksi toi termarikahvit, toinen kahvimaidot, jokainen itselleen sopivat eväät. Siinä kannon ympärillä kahvitaukoa pitäessä ja hengitystä tasaannuttaessa mieleen kirkastui trailien ehdottomasti paras puoli: haasteiden selättämisestä syntyvä joukkuehenki. Kolmekymmentä uutta hymynaamaa kartalle, hyvä meidän joukkue!